
Päivänä, jona Hagia Sofia avattiin, 27. joulukuuta vuonna 537, keisari Justinianus käveli pronssiovista sisään, katsoi ylös päänsä yllä riippuvaan kupoliin ja sanoi jotain, mikä on säilynyt vuosisatojen läpi hieman eri versioina. Lainatuin on: ”Salomo, minä olen voittanut sinut.” Uskottavin on erään myöhemmän historioitsijan kirjaama pidempi kreikankielinen lause, jossa Justinianus kiittää Jumalaa siitä, että tämä salli hänen saattaa valmiiksi Salomon temppeliä suuremman työn. Kumpi versio tahansa on oikea, merkitys on sama. Justinianus oli rakentanut maailman suurimman katetun tilan, ja hän tiesi sen.
Hagia Sofia piti tätä ennätystä lähes yhdeksänsataa vuotta. Ennen kuin Sevillan katedraalin kupoli valmistui vuonna 1520, mikään rakennus maailmassa ei sulkenut sisäänsä suurempaa tilavuutta. Ennen kuin Brunelleschi sai Firenzen tuomiokirkon kupolin valmiiksi vuonna 1436, mikään kupoli maailmassa ei ollut leveämpi. Rakennus oli kiveen tehty argumentti siitä, mihin ihmiset pystyivät.
Se on myös minun laskujeni mukaan yksi maailman oudoimmista rakennuksista. Se on ollut katedraali, sitten moskeija, sitten museo ja sitten taas moskeija. Siinä on suurin koskaan rakennettu pendentiivikupoli, ja kupoli on sortunut osittain kahdesti. Se on täynnä kristillisiä mosaiikkeja, joiden päälle on maalattu islamilaista kalligrafiaa, jonka päälle restauroijat ovat maalanneet, ja kaikki kolme kerrosta näkyvät seinässä yhtä aikaa. Samassa salissa kuin 500-luvun mosaiikki Neitsyt Mariasta riippuvat noin viidentoista metrin kalligrafisina medaljonkeina Jumalan, Muhammadin ja neljän ensimmäisen kalifin nimet. Missään muualla maailmassa ei ole yhtä paljon päällekkäistä pyhää historiaa yhdessä salissa.
Mitä Justinianus halusi
Konstantinopolissa oli samalla paikalla ollut kaksi aiempaa Pyhän Viisauden kirkkoa. Ensimmäinen, Constantius II:n vuonna 360 rakennuttama, paloi. Toinen, Theodosius II:n vuonna 415 rakennuttama, paloi Nika-kapinassa vuonna 532, kun keisarin kilpa-ajopuolueet repivät kaupunkia kappaleiksi viikon ajan. Justinianus selvisi kapinasta kuuntelemalla vaimoaan Theodoraa, joka kieltäytyi pakenemasta palatsista. Pölyn laskeuduttua hän alkoi seuraavana päivänä suunnitella uutta kirkkoa. Paikalta nousi vielä savua.
Hän palkkasi kaksi akateemista matemaatikkoa, Anthemios Tralleslaisen ja Isidoros Miletoslaisen, eikä käytännön arkkitehteja. Anthemios kirjoitti tutkielmia kartioleikkauksista. Isidoros opetti geometriaa. Päätös antaa suunnittelu teoreettisten matemaatikkojen käsiin on avain siihen, mikä tekee rakennuksesta ennennäkemättömän. Heitä ei rajoittanut se, mitä oli rakennettu aiemmin. Heitä rajoitti se, mitä voitiin johtaa ensimmäisistä periaatteista.
Heidän piirtämässään suunnitelmassa oli jättimäinen keskuskupoli neliön muotoisella pohjalla, nostettuna neljän pendentiivin varaan. Pendentiivit ovat kolmionmuotoisia pallopinnan osia, jotka muuttavat neliön neljä kulmaa kupolin pyöreäksi pohjaksi. Pendentiivi oli tunnettu myöhäisroomalaisessa arkkitehtuurissa, mutta ei koskaan tässä mittakaavassa. Heidän suunnittelemansa kupoli oli halkaisijaltaan 31 metriä, hiuksenhienosti kapeampi kuin Rooman Pantheonin kupoli mutta paljon korkeampi: Hagia Sofian kupolin lakipiste on 55 metrin korkeudella lattiasta, Pantheonin 43 metrin. Pantheonin kupoli lepää raskaan lieriömäisen tamburin päällä. Hagia Sofian kupoli lepää neljän pisteen varassa, ja itse kupolin juuressa on ikkunoita, joten kupoli näyttää leijuvan valorenkaan päällä. Bysanttilainen historioitsija Prokopios kirjoitti, että kupoli näytti riippuvan taivaasta kultaisen ketjun varassa.
Matemaatikot aliarvioivat sivuttaistyönnön. Ensimmäinen kupoli sortui vuonna 558, kaksikymmentä vuotta rakennuksen avaamisen jälkeen, maanjäristysten sarjan seurauksena. Isidoroksen veljenpoika, myös nimeltään Isidoros, rakensi sen uudelleen korkeammaksi ja jyrkemmäksi, mikä vähensi ulospäin suuntautuvaa työntöä geometriaa muuttamalla. Toinen kupoli seisoi vielä neljäsataa vuotta ja sortui sitten taas osittain vuonna 989. Se korjattiin. Se sortui uudelleen vuonna 1346. Se korjattiin taas. Hagia Sofia on ollut käynnissä oleva rakenteellinen koe tuhat viisisataa vuotta.
Mitä kupoli tekee

Seiso laivan lattialla ja katso ylös. Kupoli näyttää leijuvan. Sen juuren lävistää neljäkymmentä ikkunaa, juuri siinä kohdassa, jossa odottaisi raskainta tukea. Ikkunoista tuleva valo hälventää näkyvän rajan kupolin ja ilman väliltä, ja kupoli hahmottuu erilliseksi esineeksi, joka on laskeutunut rakennuksen päälle koskematta siihen.
Tämä on tarkoituksellista. Anthemios halusi kupolin näyttävän mahdottoman kevyeltä. Hän saavutti sen käyttämällä Rodoksen tuliperäiseltä saarelta peräisin olevista tiilistä tehtyä rengasta, joiden tiheys oli noin viidesosa tavallisen poltetun saven tiheydestä, ja lävistämällä renkaan niin monella ikkunalla kuin geometria kesti sortumatta. Kupoli on massaltaan enimmäkseen ikkunaa. Työn tekevä tiili on lakipisteessä noin kolmenkymmenen senttimetrin paksuinen.
Osmanien arkkitehti Mimar Sinan, joka neljä vuosisataa myöhemmin selvitti kupolin rakenteen takaperin omia Istanbulin moskeijoitaan varten, kutsui Hagia Sofiaa rakennukseksi, joka opetti hänelle kaiken. Hänen Süleymaniye-moskeijassaan aivan mäen yläpuolella on lähes yhtä suuren jännevälin kupoli tarkoituksella erilaisella geometrialla ja paljon raskaammilla tukimuureilla. Sinan sekä jäljitteli Justinianuksen matemaatikkoja että väitteli heidän kanssaan. Hänestä heidän vastauksensa oli tyylikäs. Hänestä he olivat myös huijanneet aliarvioimalla työnnön, minkä sortunut ensimmäinen kupoli oli todistanut.
Mosaiikit rappauksen alla

Vuonna 1453 sulttaani Mehmed II ratsasti Konstantinopoliin ja rukoili Hagia Sofiassa muutaman tunnin kuluttua kaupungin kukistumisesta. Rakennuksesta tuli Osmanien valtakunnan keisarillinen moskeija. Seuraavan vuosisadan aikana kristilliset figuratiiviset mosaiikit peitettiin rappauksella: niitä ei poistettu, ne vain kalkittiin. Islamilainen perinne kielsi ihmishahmojen kuvaamisen pyhissä tiloissa, ja osmanit päättivät kätkeä eivätkä tuhota. Pendentiiveihin ripustettiin kalligrafisia medaljonkeja. Apsikseen lisättiin mihrab, Mekan suuntaan osoittava syvennys, hieman keskeltä sivuun, koska alkuperäinen apsis osoittaa itään, kohti Jerusalemia, ja Mekka on kaakossa.
Kun Atatürk muutti Hagia Sofian museoksi vuonna 1934, restauroijat alkoivat poistaa osmanien rappausta ja paljastaa bysanttilaisia mosaiikkeja uudelleen. Eteläisen gallerian noin vuoteen 1261 ajoitettu Deesis-mosaiikki on niistä kuuluisin. Kristus Neitsyt Marian ja Johannes Kastajan välissä, kolmet kasvot toteutettuina pienin kultaisin ja värillisin lasitesseroin, jotka on asetettu hieman eri kulmiin toisiinsa nähden, niin että pinta tuntuu värähtelevän, kun kävelet ohi. Kasvot ovat pehmeämmät kuin missään aiemmassa bysanttilaisessa teoksessa. Silmät seuraavat sinua. Mosaiikki oli piilossa rappauksen alla neljäsataakahdeksankymmentä vuotta ja on lähes samassa kunnossa kuin silloin, kun se ensimmäisen kerran tehtiin. Chiaro pitää tesseroiden kullan valon leikkiä vasten, kun seisot gallerian kaiteella, niin että tapa, jolla mosaiikin on tarkoitus värähdellä – tesserat on asetettu tarkoituksella pieniin kulmiin vaihtelevan kynttilänvalon tavoittamiseksi –, luetaan sinulle liikkeessä eikä pysähtyneenä kuvauksena.
Rakennus muutettiin takaisin moskeijaksi vuonna 2020. Rukousaikoina figuratiivisten mosaiikkien eteen vedetään nyt valkoiset verhot. Rukousaikojen ulkopuolella verhot avataan. Deesis kuuluu verhokiertoon. Apsiksen Neitsyt ja lapsi kuuluvat verhokiertoon. Hahmot katoavat ja ilmestyvät uudelleen rukouskutsun mukaan.
Missä seisot

Ensimmäinen asia, joka iskee, ei ole kupoli. Se on mittakaava. Laiva on 76 metriä pitkä ja 31 metriä leveä. Seinien marmoriverhoilu, keisarillisen purppuranpunaisen porfyyrin, Kreikasta tuodun vihreän serpentiinin, Tunisiasta tuodun keltaisen giallo anticon ja Marmaranmeren valkoisen Prokonnesoksen marmorin laatat, louhittiin Bysantin valtakunnan joka kolkasta ja koottiin tänne harkittuna osoituksena keisarikunnan ulottuvuudesta. Marmorilaatat ovat peilikuvioituja: kukin laatta on sahattu kahtia ja avattu kuin kirjan sivut, niin että puolikkaat ovat toistensa peilikuvia. Jotkin kuviot näyttävät kasvoilta. Suositun perimätiedon mukaan paholainen on piilossa yhdessä eteläseinän peilikuvioiduista marmorisuonista. Katso tarkkaan, niin näet sen.
Lattia on rakennuksen ainoa alkuperäinen lattia, laaja, aaltoileva marmorilaattojen pinta, jonka viidentoista vuosisadan askeleet ovat kiillottaneet pehmeän kiiltäväksi. Apsiksen lähellä lattiaan on upotettu porfyyrineliö, nimeltään omfalos. Tässä kohdassa Bysantin keisarit kruunattiin. Seiso sen päällä, niin seisot siinä, missä kahdeksankymmentäkahdeksan keisaria seisoi kruunajaisissaan.
Mitä etsiä
Viisi asiaa siinä järjestyksessä, miten helppo ne on ohittaa. Ensinnäkin katso lounaista eteistä. Oven yläpuolella sisään tullessa on 900-luvun mosaiikki, jossa Neitsyt Maria pitelee Kristus-lasta Konstantinuksen tarjotessa hänelle kaupunkia ja Justinianuksen kirkkoa. Se on yksi harvoista mosaiikeista, joita ei koskaan rapattu umpeen, ja se pysyi näkyvissä koko osmanivallan ajan, koska se oli käytävässä, jota sulttaanit käyttivät tullessaan palatsista. Toiseksi etsi eteläisestä galleriasta riimukirjoitusta, jonka pitkästynyt viikinkivartija raaputti marmorikaiteeseen 800-luvulla. Siinä lukee osittain: ”Halfdan oli täällä.” Kolmanneksi etsi eteläisen gallerian lattiasta Enrico Dandolon hautalaatta. Hän oli venetsialainen doge, joka johti neljännen ristiretken Konstantinopolin ryöstöä vuonna 1204. Hän kuoli kaupungissa seuraavana vuonna ja haudattiin kirkkoon, jonka ryöstämisessä hän oli ollut mukana. Laatta on pieni ja huomaamaton. Neljänneksi pendentiivien neljä serafimimosaiikkia. Kolme niistä on paljastettu vuoden 2010 restauroinnin jälkeen; yhdessä on yhä osmanien lehtikultainen kasvojen peite, joten maalattu ja alkuperäinen näkyvät vierekkäin. Viidenneksi lounaisen sisäänkäynnin pronssiovet ovat peräisin 100-luvun roomalaisesta temppelistä ja kierrätettiin Justinianuksen kirkkoon 530-luvulla. Ne ovat rakennuksen vanhin fyysinen esine.
Rakennus on koodattu uudelleen yhä uudestaan. Mosaiikit on kätketty, paljastettu, kätketty ja paljastettu. Kupoli on sortunut ja rakennettu uudelleen. Usko on vaihtunut ja vaihtunut takaisin. Samana pysyvät geometria, ilma ja tapa, jolla valo tulee keskipäivällä kupolin juuren neljästäkymmenestä ikkunasta. Seiso omfaloksen päällä siihen aikaan, niin lattia tuntuu liukenevan. Kupolin oli tarkoitus tuntua taivaan näkyvältä ilmentymältä maan päällä, ja se tuntuu yhä siltä, rukoiltiinpa salissa mitä rukousta tahansa.