Siirry sisältöön

Musée d’Orsay vai Louvre: tiheysero kahdeksan yhteen, josta kukaan ei kerro

Julkaistu: • Lukuaika 9 min

Manet’n Olympia (1863), Orsayn ensimmäinen mielipide ja syy aloittaa vasemmalta rannalta

Seiso Pont Royalilla kello kymmenen aamulla heinäkuussa. Katso vasemmalle. Louvre ulottuu Seinen oikeaa rantaa pitkin kuudensadan metrin matkan, ja rakennus on niin suuri, että virallinen matkailuesite myöntää pienellä präntätyllä, että jokaisen gallerian kiertäminen tarkoittaisi viidentoista kilometrin kävelyä. Katso oikealle. Seinen toisella puolella, ehkä vajaan neljänsadan metrin päässä länteen, on yksi entinen rautatieasema, jossa on kymmenmetrinen lasikello siinä kohdassa, jossa päälaituri ennen oli. Se on Musée d’Orsay. Lyhyt kävelymatka. Kaksi eri museota. Yksi Pariisin-matka. Kysymys Musée d’Orsaysta vai Louvresta on ensimmäinen todellinen päätös, jonka tässä kaupungissa teet, ja lähes kaikki tekevät sen väärin samasta syystä.

Syy on tämä. Louvressa on pysyvästi esillä 35 000 teosta noin 72 000 neliömetrin galleriatiloissa. Musée d’Orsayssa on noin 4 000 teosta 20 000 neliömetrillä. Se on noin kahdeksan kertaa enemmän taidetta alle nelinkertaisessa tilassa. Kävelytuntia kohden. Huomioyksikköä kohden. Orsay ei ole Louvren pienempi serkku. Se on aivan eri eläin, eikä niiden vertailussa ole kyse siitä, kumpi on ”parempi”. Kyse on siitä, minkälaisen museon käsittelyyn aivosi on viritetty tiistai-iltapäivänä croissantin ja kahden espresson jälkeen.

Tämä on opas, jota kukaan ei kirjoita, koska se vaatii todellisen vastauksen. Ei ”molemmat ovat upeita”. Ei ”riippuu kiinnostuksen kohteistasi”. Oikea näkemys ja oikea suositus lopussa.

Kaksi rakennusta muutaman sadan metrin päässä toisistaan

Louvre rakennettiin linnoitukseksi vuonna 1190, muutettiin kuninkaanlinnaksi 1300-luvulla, sai Grande Galerien Henrik IV:n aikana, avattiin yleisölle museona 10. elokuuta 1793 vallankumouksen aikana ja on kasvanut siitä lähtien. Sen siivet on nimetty ihmisten mukaan, jotka auttoivat rakentamaan sen. Denon. Sully. Richelieu. Napoleon ryösti kokoelmaan teoksia ympäri Eurooppaa 1800-luvulla. Pihan pyramidi pystytettiin vuonna 1989. Itse rakennus on vanhempi kuin useimmat valtiot, ja kokoelma ulottuu kolmetuhatta vuotta vanhasta mesopotamialaisesta lakikokoelmasta vuonna 1848 valmistuneeseen ranskalaiseen maalaukseen.

Orsay on nuorempi. Victor Laloux suunnitteli sen Gare d’Orsay -rautatieterminaaliksi vuoden 1900 maailmannäyttelyyn. Se oli maailman ensimmäinen sähköistetty rautatieasema. Junat lakkasivat kulkemasta sinne vuonna 1939, koska laiturit olivat liian lyhyitä uusille kaukoliikenteen linjoille. Rakennus seisoi puolityhjänä kolmekymmentä vuotta. Vuonna 1977 Valéry Giscard d’Estaing päätti, että siitä tulisi museo, joka kattaa vuodet 1848–1914, juuri sen kronologisen aukon, joka jää Louvren päätepisteen ja Pompidoun alkupisteen väliin. Se avattiin joulukuussa 1986. Muutos kesti yhdeksän vuotta, ja vanhan asemalaiturin holvattu lasikatto on yhä pääveistoslaivan katto.

Ensimmäinen asia, joka Louvre vai Musée d’Orsay -kysymyksestä on ymmärrettävä, on siis se, etteivät museot kilpaile keskenään. Ne on suunniteltu koettaviksi peräkkäin. Louvre päättyy siihen, mistä Orsay alkaa. Jos rakastat toista niin kuin sitä on tarkoitettu rakastettavaksi, toinen asettuu sen perään.

Orsayn koko verrattuna Louvren kokoon

Laitan luvut rinnakkain, koska mittakaavaero on ensimmäinen asia, jonka ohi vertailuartikkelit kaikki liukuvat.

Louvren kokonaispinta-ala: noin 72 000 neliömetriä galleriatilaa. Pysyvästi esillä: 35 000 teosta. Koko kokoelmassa noin 380 000 esinettä. Vuotuiset kävijät ennen pandemiaa: 10,2 miljoonaa. Ennätysvuosi oli 2018. Keskittynyt käynti, joka kattaa yhden siiven, kestää noin kolme tuntia ja jättää suurimman osan rakennuksesta koskematta. Täydellinen käynti ei oikeastaan ole mahdollinen ilman useita päiviä.

Orsayn kokonaispinta-ala: noin 57 000 neliömetriä bruttona, ehkä 20 000 neliömetriä varsinaista galleriatilaa. Pysyvästi esillä: noin 4 000 teosta. Koko kokoelma: noin 80 000 esinettä, kun mukaan lasketaan varastossa olevat valokuvat ja piirustukset. Vuotuiset kävijät: 3,3 miljoonaa parhaana vuonna. Täydellinen käynti kestää kolmesta neljään tuntiin, ja kaiken näkemisen arvoisen ehtii nähdä viidessä.

Asia on näin. Louvressa on esillä lähes yhdeksän kertaa niin paljon teoksia kuin Orsayssa. Orsayn galleriapinta-ala on noin 28 prosenttia Louvren pinta-alasta. Jos teokset jaetaan neliömetreillä, Orsay tuntuu itse asiassa tiheämmältä, mutta kukin teos saa enemmän seinää. Louvre ahtaa kokoelmansa. Sen on pakko. Kun pysyvään näyttelyyn kuuluvat Milon Venus, Samothrakelaisen Niken patsas, kolme Vermeeriä ja maailman suurin maalauskangas, huoneita aletaan ripustaa kahteen kerrokseen.

Tiheysero on koko vastaus. Louvressa käynti on pakkomarssi useamman taideteoksen ohi kuin näköaivokuoresi pystyy yhdellä kertaa käsittelemään. Orsayssa käynti on enemmän kuin kolmen tunnin illalliset, joilta muistat jokaisen vieraan. Kumpikaan ei ole huonompi. Ne ovat eri toimintoja.

Louvre vai Orsay ensin: Orsay, aina

Tämän mielipiteen takia tulit tänne. Mene ensin Orsayhin. Jos sinun on valittava yksi ensimmäisenä päivänäsi Pariisissa, valitse Orsay. Jos sinulla on molemmat päivät, käy Orsayssa ensimmäisenä päivänä ja Louvressa toisena.

Syy liittyy päätösväsymykseen. Louvre syö huomiokykyä. Kolmen tunnin käyntikin uuvuttaa, koska rakennus on tehty kestävyydelle eikä keskittymiselle. Pelkästään Denonin siivestä Richelieun siipeen kävely katsomaan Vermeerin Pitsinnypläjää on kymmenen minuutin taival. Orsay on yksi rakennus, jossa on kolme päällekkäistä kerrosta kronologisessa järjestyksessä. Pohjakerroksen Manet’lta pääsee viidennen kerroksen Van Goghin luo yhdellä hissimatkalla. Kun kävelet ulos, ymmärrät selkeän kaaren: miltä maalaustaide näytti vuonna 1848, mitä sille tapahtui 1860-luvulla, miten impressionistit murtivat sen auki ja mitä Cézanne ja Van Gogh tekivät seuraavaksi. Se on yksi tarina, kerrottu kolmessa tunnissa yhdessä rakennuksessa.

Mene sitten Louvreen. Aivoillasi on nyt selkäranka, johon asioita voi ripustaa. Leonardon Mona Lisa riippuu Salle des États’ssa luodinkestävän lasin takana. Hän on pienempi kuin luulet, ja hän on samassa huoneessa kuin Veronesen Kaanan häät, Louvren suurin maalaus. Kun kävelet Denonin siipeen Orsayssa vietetyn päivän jälkeen, kysyt eri kysymyksiä. Olet nähnyt, mihin maalaustaide päätyi. Nyt katsot, mistä se tuli.

Jos järjestys on päinvastainen, Orsay tuntuu jälkiruoalta, jota et jaksa syödä loppuun. Louvre on virittänyt sinut odottamaan öljyvärimaalauksia tietyllä tiheydellä, ja kävelet kolme tuntia impressionistien keskellä miettien, milloin seuraava huone alkaa. Se on väärä tapa tavata Manet.

Orsayn ja Louvren väkimäärät: tällä on oikeasti merkitystä

Heinäkuisena tiistaina Louvre myy noin 30 000 lippua. Useimmat noista kävijöistä haluavat nähdä samat kolme asiaa: Mona Lisan, Milon Venuksen ja Samothrakelaisen Niken. Salle des États’ssa, jossa Mona Lisa riippuu, on väenohjaussäännöt, jotka muistuttavat lennonjohtoa. Odotat hitaasti laahustavassa jonossa päästäksesi viiden metrin päähän maalauksesta, jota et oikeastaan näe ilman puhelimesi zoomia.

Orsay myy samana tiistaina noin 10 000 lippua. Viidennen kerroksen impressionistisali täyttyy, mutta siellä ei ole koskaan tungosta. Voit seistä Manet’n Olympian edessä rauhassa viisi minuuttia, mikä riittää käymään vuoden 1865 Salonin skandaalin läpi Chiaron kanssa ja ymmärtämään, mitä varten sateenvarjot olivat. Kellon takana oleva viides kerros vetää ruuhkahuippuna ehkä kaksisataa ihmistä, ja huone kestää sen. Van Goghin huone on aina vilkas, mutta ei koskaan läpipääsemätön.

Jos vihaat väkijoukkoja ja sinulla on täsmälleen yksi iltapäivä, Orsay on kolme kertaa vähemmän stressaava käynti. Tästä syystä myös ihmiset, jotka ovat käyneet molemmissa, päätyvät muistelleessaan yleensä pitämään enemmän Orsaysta, vaikka järki sanoo heille, että Louvre oli ”tärkeämpi”. Tärkeydestä on vaikea nauttia, kun kerroksessa on kaksitoistatuhatta ihmistä.

Musée d’Orsay vai Louvre kellon mukaan

Karkeat luvut suunnittelua varten. Louvre: kolme tuntia yhden siiven keskittyneeseen kierrokseen. Viisi tuntia kahden siiven ja tunnetuimpien teosten kattamiseen. Koko päivä on selviytymiskoe, jota kukaan ei voita. Useimmat yrittäjät päätyvät neljännen tunnin kohdalla kahvilaan räpyttelemään silmiään.

Orsay: kolme tuntia on minimi. Neljä on mukava. Viisi tarkoittaa pitkää lounasta Café Campanassa surrealistisen kultaisen aallon alla ja toista kierrosta impressionistisalin läpi. Kaiken ehtii yhdellä käynnillä. Siinä on koko ajatus. Rakennus on yhtenäinen elämys yhdellä istumalla.

Yhdistettynä samaan päivään: kolme tuntia Orsayssa aamulla, puolentoista tunnin lounas ja kävely Pont Royalin yli, kaksi ja puoli tuntia Louvressa iltapäivällä Denonin siiven ja italialaisen maalaustaiteen salien parissa. Näin näet Manet’t, Van Goghit, Monet’t, Mona Lisan, Kaanan häät, Milon Venuksen ja Samothrakelaisen Niken yhdessä päivässä. Tiukkaa mutta mahdollista. Jätä illan suunnitelmat väliin.

Onko Orsay parempi kuin Louvre: rehellinen vastaus

Ei. Ja toisaalta kyllä.

Louvre on suurempi, historiallisesti merkittävämpi ja yleisemmin ylistetty kokoelma. Pelkässä kulttuurisessa painoarvossa Louvre voittaa joka kerta. Katsot kolmea ja puolta tuhatta vuotta kuvataidetta neljältä mantereelta yhdessä rakennuksessa. Mikään maailmassa ei ole suoraan verrattavissa siihen.

Mutta ”parempi” ei tarkoita painoarvoa. Jos ”parempi” tarkoittaa ”museota, jonka muistat kuukauden päästä elävämmin”, Orsay voittaa. Jos ”parempi” tarkoittaa ”museota, jossa voit oikeasti katsoa maalausta viisi minuuttia ilman ohi virtaavaa väkijoukkoa”, Orsay voittaa. Jos ”parempi” tarkoittaa ”museota, jonka rakennus on itsessään osa taidetta”, tulos on tasapeli, koska Louvren Grande Galerie on itsessään museoesine ja niin on Orsayn lasikattoinen asemalaivakin. Jos ”parempi” tarkoittaa ”minulla on Pariisissa vain yksi iltapäivä”, se on Orsay.

Syy siihen, että Redditin Louvre vai Orsay -keskusteluissa Orsay voittaa niukasti, ei ole se, että Orsayssa olisi parempia maalauksia. Syy on se, että Orsay tarjoaa parhaat maalauksensa mittakaavassa, jota varten ihmiskävijä on rakennettu. Louvre pyytää sinua olemaan sankari. Orsay pyytää sinua olemaan läsnä.

Sivuosan esittäjät, jotka vertailuoppaat aina ohittavat

Museoita vertailevat ihmiset eivät huomaa, että niillä on muutamia yhteisiä taiteilijoita ja että muutama kokoelma on jaettu niiden kesken. Tämä yksityiskohta saattaa muuttaa matkasuunnitelmasi.

Manet on Orsayssa, ei Louvressa. Monet on Orsayssa. Renoir on Orsayssa. Degas on Orsayssa. Cézanne on Orsayssa. Van Gogh on Orsayssa. Gauguin on Orsayssa. Jos taidemaalari on ranskalainen ja työskenteli vuoden 1848 ja ensimmäisen maailmansodan alun välillä, hänen parhaat työnsä ovat joen toisella puolella. Niihin kuuluvat ne maalaukset, jotka kaikki kuvittelevat mieleensä, kun sanovat sanan ”impressionismi”.

Louvren Grande Galerie Denonin siivessä, osa 35 000 teoksen pysyvää näyttelyä

Leonardo on Louvressa. Caravaggio on Louvressa. Vermeer on Louvressa. David on Louvressa. Géricault ja Delacroix ovat Louvressa. Jos taidemaalari työskenteli ennen vuotta 1848, hänen työnsä ovat Louvressa. Raja on terävä, ja Orsayn perustajat vetivät sen tarkoituksella ratkaistakseen Louvren pysyvän kokoelman ongelman: tuhat maalausta, joiden luo kukaan ei kävele.

Veistokset jakautuvat eri tavalla. Louvressa ovat Milon Venus, Samothrakelaisen Niken patsas, Michelangelon Kuolevat orjat ja Borghesen gladiaattori. Orsayssa on Rodin. Jos haluat nähdä Helvetin portin pienoismallin, pienen Ajattelijan ja kaapuun pukeutuneen Balzacin, menet joen yli.

Mitä oikeasti kannattaa tehdä, järjestyksessä

Tässä on suunnitelma. Kaksi päivää Pariisissa. Valitset, menetkö ensin Louvreen vai Orsayhin, ja valitset väärin, jos aloitat Louvresta.

Yksi Monet’n Rouenin katedraali -sarjan maalauksista; viisi niistä riippuu yhdessä Orsayn viidennen kerroksen impressionistisalissa

Ensimmäisen päivän aamu: saavu Orsayhin kello 9.30 mennessä. Mene liukuportaita pohjakerrokseen. Vietä neljäkymmentä minuuttia Manet’n saleissa. Kävele kaksikymmentä askelta Courbet’n luo. Nouse keskikerrokseen kahdeksikymmeneksi minuutiksi Rodinin pariin. Ota toiset liukuportaat viidenteen kerrokseen seitsemäksikymmeneksi minuutiksi Monet’n, Renoirin, Cézannen ja Van Goghin pariin sekä katsomaan näkymää suuren kellon läpi. Kolme tuntia. Ulos ovesta kello 12.30.

Ensimmäisen päivän iltapäivä: lounas Seinen varrella. Ylitä Pont Royal. Mene Louvreen Porte des Lionsin kautta (vähemmän väkeä kuin pyramidilla). Kaksi ja puoli tuntia Denonin siivessä: italialaisen maalaustaiteen sali, Salle des États Mona Lisan ja Kaanan häiden vuoksi, Grande Galerie ja ulos Milon Venuksen ohi.

Toisen päivän aamu: jos sinulla on sellainen, palaa Louvreen kolmeksi tunniksi Richelieun siipeen. Ranskalainen maalaustaide, Vermeerit, mesopotamialaiset muinaisesineet. Jos sinulla on vain yksi päivä, jätä tämä väliin ja palaa Orsayhin toiseksi tunniksi viidenteen kerrokseen.

Orsay on lyhyempi, terävämpi ja palkitsevampi käynti. Louvre on suurempi, raskaampi ja historiallisesti kattavampi käynti. Suorassa kaksinkamppailussa oikea siirto ei ole valita. Se on käydä ensin Orsayssa, jotta Louvre osuu kunnolla.

Loppukaneetti

Kuukausi sen jälkeen, kun olet palannut Pariisista kotiin, muistat Orsayn lauseina. Louvren muistat välähdyksinä. Juuri sen kahdeksan suhde yhteen -tiheysero tekee aivoille museo-olosuhteissa. Louvre tekee sinusta turistin. Orsay tekee sinusta vierailijan.

Kaksi museota. Muutaman sadan metrin päässä toisistaan. Yksi oikea järjestys. Orsay ensin.

Kuvien lähteet