Siirry sisältöön

Mitä nähdä Museo del Pradossa: mestariteokset, joilla on merkitystä

Julkaistu: • Lukuaika 8 min

Museo del Prado Madridissa, uusklassinen Villanuevan rakennus, jossa Espanjan kuninkaallinen kokoelma on

Museo del Pradossa on noin kahdeksantuhatta maalausta, ja niistä on esillä suunnilleen tuhatviisisataa, joten pitkänkin päivän jälkeen suurin osa jää näkemättä. Hyvä uutinen on, ettei Pradoon mennä laajuuden vuoksi. Sinne mennään syvyyden vuoksi, koska se on pohjimmiltaan Espanjan kuninkaiden yksityinen taidekokoelma julkiseksi tehtynä, ja noilla kuninkailla oli tarkat, pakkomielteiset mieltymykset. He rakastivat Tiziania. He rakastivat Boschia. He pitivät Velázquezia ja Goyaa hovimaalareinaan. Tuloksena Pradossa ei ole vähän kaikkea. Siellä on maailman parasta muutamasta asiasta, ja jos kävelet suoraan noiden muutamien asioiden luo, näet joitakin kaikkien aikojen suurimmista maalauksista uuvuttamatta itseäsi pelkästään hyvien teosten edessä.

Mitä Pradossa siis pitää nähdä? Tämä on lyhytlista. Tusina teosta, järjestettyinä suunnilleen sen mukaan, missä kokoelman vahvuus on, joiden edessä sinun ei pidä jättää seisomatta ennen kuin lähdet Madridista. Jos näet vain nämä ja jätät loput väliin, olet silti nähnyt Pradon. Käytännön kysymykset, liput, aukioloajat, ilmainen iltaikkuna ja se, miten nämä salit löytää, käydään läpi Pradon vierailuoppaassa. Tämä kirjoitus kertoo, mitä katsoa, kun olet sisällä.

Pradon maalaukset, jotka pitää nähdä, yhdellä silmäyksellä

MaalausTaiteilijaSali
Las MeninasDiego Velázquez12
Maallisten ilojen puutarhaHieronymus Bosch56A
Kolmas toukokuuta 1808Francisco de Goya64
Mustat maalaukset, mukaan lukien Saturnus syö poikansaFrancisco de Goya67
Kaarle V:n ratsastajamuotokuva MühlbergissäTizian27
Omakuva (1498)Albrecht Dürer55B
RistiltäottoRogier van der WeydenFlaamilaiset salit, pohjakerros
Marian ilmestysFra AngelicoItalialaiset salit, pohjakerros
Aatelismies käsi rinnallaanEl GrecoEl Grecon salit

Salinumerot muuttuvat, kun Prado ripustaa teoksia uudelleen, joten tarkista sisäänkäynnin ilmainen kartta ennen kuin lähdet liikkeelle.

Aloita Velázquezista, koska kaikki tekevät niin

Rakennuksen tärkein yksittäinen maalaus on Velázquezin Las Meninas, ja se riippuu salissa 12 museon sydämessä niin sijoitettuna, että arkkitehtuuri ohjaa sinut sitä kohti. Se on vuoden 1656 kuva, jossa Velázquez maalasi itsensä maalaamassa Espanjan kuningasta ja kuningatarta, jotka näkyvät vain pienenä heijastuksena takaseinän peilissä, ja heidän ympärillään ovat pieni infanta Margarita, hänen hovinaisensa, kaksi hovikääpiötä ja nukkuva koira. Seiso oikealla etäisyydellä, niin maalauksen lattia näyttää jatkuvan jalkojesi alla olevana lattiana, ja tajuat, että kuningas ja kuningatar seisovat siinä, missä sinä seisot. Se on länsimaisen taiteen analysoiduin maalaus, ja se palkitsee jokaisen sille antamasi minuutin. Meillä on perusteellinen kirjoitus Las Meninasista, jos haluat tietää ennen menoa, mitä katsoa.

Kun olet Velázquezin saleissa, etsi hänen kuninkaallisen perheen ratsastajamuotokuvansa ja hänen muotokuvansa paavi Innocentius X:n hovista ja huomaa, miten vapaasti, lähes huolimattomasti maali on läheltä katsottuna levitetty ja miten se kokoontuu täydelliseksi muodoksi, kun astut taaksepäin. Velázquez on syy siihen, että maalarit Manet’sta Picassoon tekivät pyhiinvaelluksen Madridiin.

Bosch: maailman oudoin maalaus

Hieronymus Boschin Maallisten ilojen puutarha, triptyykki, jota eräs Espanjan kuningas ei voinut lakata katsomasta, Museo del Prado

Salissa 56A on Maallisten ilojen puutarha, saranoitu triptyykki, jonka Hieronymus Bosch maalasi noin vuonna 1500 ja jossa on paratiisi, valtava alastomien hahmojen karnevaali jättimäisine hedelmineen ja lintuineen sekä kylmä, pimeä, musiikin voimalla käyvä helvetti. Se on maailman kuuluisin selittämätön maalaus, täynnä yksityiskohtia, joita mikään jäljennös ei pysty tavoittamaan: mies munankuoren sisällä, kuoro laulamassa takamukseen kirjoitetuista nuoteista, ovien kokoiset korvat. Espanjan kuningas Filip II oli Boschin lumoissa ja osti kaiken häneltä, minkä löysi, minkä vuoksi Pradossa on maailman suurin Bosch-kokoelma. Anna Puutarhalle enemmän aikaa kuin luulet tarvitsevasi, koska se ei luovu oudoudestaan nopeasti. Perusteellinen kirjoituksemme Boschin Maallisten ilojen puutarhasta käy läpi kaikki kolme paneelia.

Goya: hovimaalarista painajaiseen

Francisco de Goyan Kolmas toukokuuta 1808, maalaus, joka keksi sodan modernin kuvan, Museo del Prado

Pradolla on maailman merkittävin Francisco de Goyan kokoelma, ja voit seurata hänen koko kaartaan muutamassa salissa nuoruuden kirkkaista, viehättävistä kuvakudosluonnoksista vanhuuden kauhuun. Välttämätön pysähdys on sali 64, jossa Kolmas toukokuuta 1808 näyttää kasvottoman ranskalaisen teloitusryhmän ampumassa valkopaitaista miestä, joka levittää kätensä ristiinnaulitun Kristuksen asentoon. Se on maalaus, joka opetti taiteen näyttämään sodan julmuutena eikä kunniana, ja se riippuu parinsa, Toisen toukokuuta, vieressä, joka kuvaa kostotoimet laukaissutta Madridin kansannousua. Perusteellinen kirjoituksemme Goyan Kolmannesta toukokuuta 1808 selittää, miksi valkopaitainen mies muutti kaiken.

Francisco de Goyan Saturnus syö poikansa, yksi Mustista maalauksista, Museo del Prado

Mene sitten saliin 67 katsomaan Mustia maalauksia, niitä neljäätoista seinämaalausta, jotka Goya maalasi mustalla ja ruskealla oman talonsa seinille kuurona ja katkerana vanhuksena eikä koskaan tarkoittanut kenenkään nähtäväksi. Saturnus syö poikansa, jossa ajan jumala ahtaa verista lastaan suuhunsa kauhistunein silmin, on kuuluisin, ja se on yksi synkimmistä kuvista missään maailman museossa. Matka Goyan aurinkoisista varhaisista kuvakudoksista tähän on sellaisen miehen matka, joka katseli maansa tuhoavan itsensä, ja Prado antaa sinun kulkea sen sali salilta.

Tizian: keisari ja imperiumin suosikkimaalari

Tizianin Kaarle V:n ratsastajamuotokuva Mühlbergissä, maalaus, joka keksi sankarillisen ratsain kuvatun hallitsijan, Museo del Prado

Espanjan Habsburgit olivat Tizianin suurimpia tilaajia, joten Pradossa on maailman hienoin Tizian-kokoelma. Etsittävä teos on Kaarle V:n ratsastajamuotokuva Mühlbergissä salissa 27: siinä Euroopan mahtavin mies ratsastaa yksin metsästä aamunkoitteessa mustakultaisessa haarniskassa ilman armeijaa ja ilman taistelua missään näkyvissä, ja itse yksinäisyys on hänen valtansa symboli. Se loi mallin, jota jokainen myöhempi maalaus ratsain kuvatusta hallitsijasta kopioi. Kun olet Tizianin saleissa, katso myös hänen mytologisia poesie-maalauksiaan, Filip II:lle maalattuja aistillisia Danae- ja Venus-kuvia, niin näet sen miehen laajuuden, joka pystyi maalaamaan sekä keisarillista valtaa että puhdasta nautintoa. Koko tarina on kirjoituksessamme Tizianin Kaarle V:stä Mühlbergissä.

El Greco: pitkät hahmot ja outo valo

El Grecon Aatelismies käsi rinnallaan, Museo del Prado

El Greco, Kreetalla syntynyt maalari, joka asettui Toledoon tunnin päähän Madridista, maalasi liekkien tavoin venyneitä hahmoja kylmin, sähköisin, tuonpuoleisin värein, ja Pradossa on häneltä vahva sali. Etsittävä muotokuva on Aatelismies käsi rinnallaan: mustiin pukeutunut espanjalainen herrasmies valkoisessa röyhelökauluksessa laskee oikean kätensä sydämelleen vakavan vilpittömyyden eleenä. Se on yksi rakennuksen hiljaisen pysäyttävimmistä muotokuvista, espanjalainen arvokkuuden ja uskon ihanne tiivistettynä yhteen käteen. Varhaiset modernistit löysivät El Grecon uudelleen ja näkivät hänen vääristymissään omiensa edelläkävijän, ja Toledon jälkeen Prado on paras paikka ymmärtää häntä.

Flaamilaiset primitiivit: Van der Weyden ja varhainen pohjoinen

Rogier van der Weydenin Ristiltäotto, yksi suurista flaamilaisista maalauksista, Museo del Prado

Koska Espanja hallitsi Alankomaita niin kauan, Prado on yksi maailman parhaista paikoista varhaiselle flaamilaiselle maalaustaiteelle. Mestariteos on Rogier van der Weydenin noin vuonna 1435 maalaama Ristiltäotto, jossa kymmenen luonnollisen kokoista hahmoa laskee kuolleen Kristuksen ristiltä matalassa, kultataustaisessa tilassa, ja pyörtyvä Neitsyt Maria toistaa poikansa asennon niin tarkasti, että kaksi vartaloa sointuvat yhteen. Maalauksen tunnevoima ja tekninen täydellisyys, jokainen kyynel, jokainen kankaan laskos, jokainen veripisara jalokiven tarkkuudella toteutettuna, ovat 1400-luvun pohjoisen taiteen huippukohta. Mene lähelle ja katso kyyneliä. Kukaan ennen Van der Weydeniä ei maalannut surua näin.

Italian varhaisrenessanssi: Fra Angelico

Fra Angelicon Marian ilmestys, Pradon varhaisen italialaisen renessanssin jalokivi, Museo del Prado

Pradon suuri varhainen italialainen maalaus on Fra Angelicon noin vuonna 1426 maalaama Marian ilmestys, jossa enkeli Gabriel kohtaa Neitsyt Marian hennossa vaaleanpunakultaisessa loggiassa, kun taas nurkassa Aatami ja Eeva karkotetaan Eedenistä, mikä yhdistää ihmisen lankeemuksen hänen luvatun lunastuksensa hetkeen. Fra Angelico oli dominikaaniveli, joka maalasi hartaudenharjoituksena, ja teoksen hellyys ja selkeys, kultakärkiset siivet, pehmeä valo, arkkitehtuurin huolellinen perspektiivi, tekevät siitä yhden museon rakastetuimmista esineistä. Se on hiljaisempi mestariteos kuin Bosch tai Goya ja hyvä paikka levätä silmiä äänekkäämpien salien välillä.

Dürer: saksalainen, joka signeerasi omat kasvonsa

Albrecht Dürerin Omakuva 26-vuotiaana (1498), ensimmäinen itsetietoisen taiteilijan omakuva, Museo del Prado

Salissa 55B riippuu Albrecht Dürerin vuoden 1498 omakuva: saksalainen mestari kaksikymmentäkuusivuotiaana italialaisessa silkissä ja hienoissa hansikkaissa, ikkunasta näkyy lumihuippuinen alppimaisema, ja hänen päänsä vieressä seinälle on kirjoitettu hänen oma nimensä ja riimillinen kaksisäe. Se on yksi ensimmäisistä omakuvista, joissa taiteilija esittää itsensä ei käsityöläisenä vaan herrasmiehenä ja muistamisen arvoisena ajattelijana, avaussiirto siinä pitkässä kampanjassa, jolla taiteilijasta tehtiin arvostettu henkilö. Muutaman salin päässä ovat Dürerin luonnollisen kokoiset maalatut Aatami ja Eeva vuodelta 1507, pohjoisen vastaus italialaiseen pakkomielteeseen täydellisestä alastonkuvasta. Koko tarina on kirjoituksessamme Dürerin vuoden 1498 omakuvasta.

Miten nähdä kaikki tämä romahtamatta

Tusina mestariteosta on realistisesti puoli päivää, jos olet kurinalainen, ja koko päivä, jos viivyt, ja niin sinun kannattaa tehdä. Prado on suuri, mestariteokset ovat levittäytyneet kolmeen kerrokseen, ja kaiken näkemisen yrittäminen on varmin tapa nähdä ei mitään. Valitse ehdottomat kohteesi, Las Meninas, Bosch, Goyan salit, Tizian, ja kohtele loppuja bonuksena. Istu alas, kun voit. Pradossa on penkkejä tärkeimpien teosten edessä syystä, ja paras tapa nähdä Las Meninas tai Maallisten ilojen puutarha on istua hiljaa sen edessä kymmenen minuuttia sen sijaan, että kiertäisit sitä kaksi.

Chiaro lukee ääneen ne yksityiskohdat, joilla on merkitystä kunkin maalauksen edessä, Las Meninasin peilin, Boschin helvetin musiikin, Kristuksen asennon Goyan teloitusryhmän edessä, Tizianin keisarilta puuttuvan taistelun, jotta ne erisnimiä myöten tarkat yksityiskohdat, joiden ohi muuten kävelisit, osoitetaan sinulle silloin, kun seisot siellä, missä niissä on järkeä. Käytännön puolesta, milloin mennä, miten päästä sisään edullisesti ja miten suunnitella reitti, lue Pradon vierailuopas. Ja jos Madrid on yksi pysähdys pidemmällä matkalla, Prado kuuluu samaan keskusteluun kuin Louvre ja Uffizi yhtenä niistä harvoista maailman museoista, jotka on rakennettu kuninkaallisesta kokoelmasta ja joita ei todellakaan voi toistaa missään muualla.