Siirry sisältöön

Uffizin galleria, Italia: kymmenen teosta, jotka kannattaa tuntea, ja miksi museo on olemassa

Julkaistu: • Lukuaika 12 min

Piazzale degli Uffizi U:n muotoisen pihan toisesta päästä nähtynä: Vasarin rakennuksen kaksi siipeä kulkevat rinnakkain kohti Arnojokea, ja Palazzo Vecchion torni kohoaa kauempana.

Italian Uffizin galleria on useimmilla merkityksellisillä mittareilla maailman tärkein yksittäinen renessanssikokoelma. Siellä on enemmän Botticellin teoksia kuin missään muussa museossa missään. Siellä on yksi harvoista Italiassa olevista valmiista Leonardon maalauksista. Siellä on se Michelangelon maalaus, jonka kanssa kaikki hänen vuoden 1506 jälkeiset freskonsa käyvät vuoropuhelua. Siellä on se Caravaggio, joka käänsi modernin taidehistorian tutkimuksen suunnan. Siellä on se Tizian, joka opetti jokaiselle myöhemmälle makaavalle aktille, miten maata. Siellä on se Rafael, joka määritti renessanssin Madonnan kolmeksi vuosisadaksi. Ja siellä ovat Botticellin Venuksen syntymä ja La Primavera samassa salissa.

Se on myös maineeltaan museo, jota kävijät aliarvioivat johdonmukaisimmin. He tulevat Botticellin takia, näkevät Botticellin ja lähtevät. Kaikki muu jää näkemättä. Tämä on opas siihen, mitä museossa oikeasti on: kymmenen teosta, jotka kannattaa tuntea ennen sisään astumista, ja syy siihen, miksi rakennus, joka sai alkunsa Medicien hallinnon virastokompleksina, päätyi säilyttämään kaiken tämän.

Mikä Uffizi on, yhdessä kappaleessa

Galleria degli Uffizi – uffizi on italiaa ja tarkoittaa ”virastoja” – sijaitsee 1500-luvulla rakennetussa U:n muotoisessa rakennuksessa Piazza della Signorian ja Arnojoen välissä Firenzessä. Rakennuksen tilasi vuonna 1560 Toscanan ensimmäinen suurherttua Cosimo I de’ Medici, ja sen suunnitteli hänen hovitaiteilijansa Giorgio Vasari (kyllä, juuri se Vasari, joka kirjoitti Taiteilijaelämäkerrat) kokoamaan kaupungin kolmetoista hallintovirastoa yhden katon alle. Vuoteen 1581 mennessä itäsiiven yläkerrassa oli jo esillä Medicien taidekokoelma. Kokoelma kasvoi, virastot muuttivat pois, ja vuoteen 1769 mennessä koko rakennus oli muutettu yleisölle avoimeksi taidegalleriaksi. Uffizi on toisin sanoen maailman vanhin yhä alkuperäisessä rakennuksessaan toimiva taidemuseo.

Kokoelmaan kuuluu noin 4 800 maalausta ja noin 13 000 piirustusta ja vedosta, ja vuosittain pysyvästi esillä on noin 1 500 teosta. Kronologinen kaari kulkee toisen kerroksen myöhäiskeskiaikaisista toscanalaisista alttaritauluista korkearenessanssin ja manierismin saleihin ja lopulta 1600-luvun saleihin, joissa ovat Caravaggio ja Artemisia Gentileschi. Rakennuksen yksi kerros on suurempi kuin koko Frick Collection. Kokonainen käynti vie kolmesta viiteen tuntia. Keskittyneen käynnin, joka pitäytyy alla oleviin kymmeneen teokseen, ehtii tehdä kahdessa.

1. Botticelli, Venuksen syntymä (1485)

Sandro Botticellin Venuksen syntymä noin vuodelta 1485, temperamaalaus kankaalle, nykyään Uffizin Botticelli-saleissa; jumalatar seisoo keskellä simpukankuorellaan.

Maalaus, jonka takia useimmat kävijät tulevat, ja ainoa syy, miksi useimmat ihmiset koskaan tietävät, mitä on tempera kankaalle. Venuksen syntymä on saleissa 10–14, pitkällä seinällä, luonnollisessa koossa, yllättävä. Meillä on pidempi kirjoitus siitä, mitä maalaus tarkoittaa ja miksi se toimii, ja lyhyempi kävijän opas sen löytämiseen museosta.

Asia, joka kannattaa tietää ennen kuin seisot sen edessä: se on ensimmäinen luonnollisen kokoinen naisakti, joka maalattiin Länsi-Euroopassa yli tuhanteen vuoteen. Botticellin perustelu, jolla hän pääsi siitä läpi, oli se, että kyse ei ollut aikalaisaktista vaan jumalattaresta, kuuluisasta antiikin kreikkalaisesta veistoksesta kopioidussa asennossa, kuvittamassa Hesiodoksen kertomaa myyttiä. Perustelu toimi. Ovi, jonka se avasi – naisakti vakavasti otettavana maalauksen aiheena – on ollut auki viisisataaneljäkymmentä vuotta.

Sama sali, sama maalari: La Primavera. Eri maalaus, eri mittakaava, eri tulkinta. Molemmat maalattiin samalle Medici-serkulle. Primavera-kirjoitus käy jälkimmäisen läpi hahmo hahmolta.

2. Leonardo da Vinci, Ilmestys (n. 1472)

Leonardon Ilmestys noin vuodelta 1472, maalattu hänen ollessaan noin kaksikymmenvuotias oppipoika Andrea del Verrocchion verstaalla.

Maalattu Leonardon ollessa noin kaksikymmenvuotias, hänen mestarinsa Andrea del Verrocchion verstaalla. Se on varhaisin valmis teos, joka yksimielisesti luetaan hänen tekemäkseen. Enkeli polvistuu firenzeläisessä puutarhassa, Neitsyt Maria istuu marmorisen lukupulpetin ääressä, ja taustan sypressien täplittämille Toscanan kukkuloille pakeneva perspektiiviruudukko on se perspektiiviruudukko, jolle koko varhainen Leonardo rakentuu.

Katso enkelin siipiä. Leonardo luonnosteli jo kaksikymmenvuotiaana oikeita lintuja. Siivet ovat anatomisesti tarkkoja. Hän oli jo se maalari, joka myöhemmin leikteli ruumiita ja suunnitteli lentokoneita, ja sen näkee.

Ilmestys on salissa 35 Leonardon Tietäjien kumarruksen rinnalla. Se on keskeneräinen mestariteos, jonka hän hylkäsi vuonna 1481 muuttaessaan Milanoon ja josta Uffizissa on kiistelty siitä lähtien.

3. Michelangelo, Doni-tondo (n. 1506)

Michelangelon Doni-tondo, maalattu noin vuonna 1506 firenzeläiselle kauppiaalle Agnolo Donille, ainoa valmis paneelimaalaus, jonka Michelangelo koskaan teki.

Ainoa valmis paneelimaalaus, jonka Michelangelo koskaan teki. Hän ei pitänyt muodosta. Hän piti enemmän kuvanveistosta, ja tämän jälkeen freskoista. Mutta noin vuonna 1506, ennen kuin hän aloitti Sikstuksen kappelin katon, hän teki tämän pyöreän temperamaalauksen puupaneelille firenzeläiselle kauppiaalle Agnolo Donille ja tämän vaimolle Maddalena Strozzille, luultavasti hää- tai raskauslahjaksi.

Pyhä perhe on etualalla. Neitsyt kiertyy mahdottomasti ottaakseen Kristus-lapsen vastaan takanaan olevalta Joosefilta. Keskietäisyydellä lojuu viisi alastonta miestä matalan muurin päällä, ja heidän tehtävästään maalauksessa on kiistelty kiivaasti viisisataa vuotta. (Pakanoita ennen Kristuksen tuloa? Antiikin urheilijoita? Harjoitus kiertyneen miesanatomian kuvaamisessa?)

Maalaus on pieni – halkaisijaltaan noin 120 cm – mutta jokainen hahmo jokaisessa myöhemmin maalatussa Michelangelon freskossa on jollain tasolla sen alaviite. Sikstuksen kappelin katon hahmot, Viimeinen tuomio, Medicien haudat San Lorenzossa: ne kaikki saivat alkunsa tästä tondosta. Meillä on kokonainen kirjoitus Michelangelon signeerauksesta – ainoasta veistoksesta, jonka hän koskaan signeerasi – ja se sopii hyvin tämän salin pariksi.

Doni-tondo on salissa 35, samassa Leonardo-salissa. 1500-luvun alun kaksi suurta kilpailijaa, samanikäisinä maalaamassa, samassa galleriassa.

4. Rafael, Tiklimadonna (n. 1506)

Rafael oli kaksikymmentäkolmevuotias maalatessaan tämän. Hän oli vastikään saapunut Firenzeen Urbinosta. Hän tutki sekä Leonardoa että Michelangeloa. Maalauksesta sen näkee: kasvojen pehmeä sfumato on Leonardoa, Kristus-lapsen lihaksikas rakenne on Michelangeloa. Sommittelu – Maria, Kristus ja nuori Johannes Kastaja kolmion muodossa tiklin ympärillä (tikli on kristillinen kärsimyksen symboli) – on Rafaelin omaa.

Maalaus oli tuhoutua vuonna 1547, kun sen omistajan Lorenzo Nasin talo romahti maanjäristyksessä. Se koottiin uudelleen seitsemästätoista palasesta. Vuoden 2008 restauroinnissa pahimmat paikkaukset löydettiin ja poistettiin. Se, mitä nyt näet, on sitä, mitä Rafael maalasi, ja värit ovat puhtaammat kuin vuosisatoihin.

Tiklimadonna on salissa 41, Rafael-salissa. Meillä on kirjoitus Rafaelin omakuvasta Ateenan koulussa – eri maalaus, eri kaupungissa – joka sopii pariksi sille, mitä tämä Madonna tekee Rafaelin varhaiselle uralle.

5. Tizian, Urbinon Venus (1538)

Tizianin Urbinon Venus, maalattu vuonna 1538 Urbinon herttualle, makaava akti, joka opetti jokaista myöhempää makaavaa aktia.

Jos Botticellin Venuksen syntymä avasi oven naisaktille, Tizianin Urbinon Venus käveli siitä sisään. Maalaus tehtiin vuonna 1538 Guidobaldo della Roverelle, silloiselle Urbinon herttuakunnan perijälle, ja siinä nuori nainen makaa vuoteellaan venetsialaisessa palatsissa ja katsoo rauhallisesti ulos kohti katsojaa, kun taas kaksi palvelijaa taustalla etsii arkusta hänen vaatteitaan.

Muodollisesti maalaus on Venus – hänen oikeassa kädessään on pieni ruusukimppu, hänen jalkojensa juuressa nukkuu spanieli (uskollisuus, aviollinen rakkaus) ja takana ikkunalaudalla on myrtti (Venukselle pyhä). Mutta se on myös erehtymättömästi muotokuva oikeasta venetsialaisesta naisesta. Makuuhuone on todellinen. Koira on todellinen. Ikkunasta tuleva valo on todellinen.

Tämä on maalaus, joka opetti jokaiselle myöhemmälle makaavalle aktille – Goyan Majalle, Manet’n Olympialle, Modiglianille – miten maata. Se on salissa 83.

6. Caravaggio, Medusa (n. 1597)

Caravaggion Medusa, maalattu noin vuonna 1597 pyöreään, nahalla päällystettyyn puukilpeen; käärmehiuksinen irtileikattu pää huutaa yhä mestauksen hetkellä.

Caravaggio maalasi Medusan pyöreään, nahalla päällystettyyn puukilpeen noin vuonna 1597 lahjaksi kardinaali Francesco Maria del Montelle, joka luovutti sen Toscanan suurherttua Ferdinando I de’ Medicille. Muodollisesti se on paraatikilpi – seremoniallinen esine, ei taisteluase – mutta se toimii maalauksena, koska Caravaggio käytti kuperaa pintaa saadakseen huutavan pään näyttämään siltä kuin se pullistuisi kohti katsojaa.

Medusan myytti: gorgo, jolla oli käärmeet hiuksina ja jonka katse muutti miehet kiveksi, ja jonka surmasi Perseus, joka käytti kiillotettua kilpeä nähdäkseen hänen kuvajaisensa katsomatta häntä suoraan. Caravaggio maalasi pään hetkellä, jolloin Perseus on juuri katkaissut sen. Silmät ovat yhä elossa. Suu on yhä auki. Veri suihkuaa yhä. Huudon, jonka useimmat maalarit olivat kuvanneet kauhistuneena, Caravaggio maalasi hämmentyneenä.

Käärmeiden alla olevat kasvot ovat Caravaggion omat. Hän käytti itseään mallina. Se on yksi italialaisen maalaustaiteen oudoimmista ja häiritsevimmistä omakuvista. Meillä on pidempi kirjoitus Caravaggion muista maalauksista Roomassa, jos Medusa on ensikosketuksesi häneen.

7. Botticelli, Tietäjien kumarrus (n. 1475)

Medicien sukumuotokuva raamatunkohtaukseksi naamioituna. Botticelli maalasi itsensä, tilaajansa ja suurimman osan Medicien dynastiasta tähän yhteen paneelimaalaukseen, joka luultavasti riippui Santa Maria Novellan kirkossa ja on nyt Botticelli-saleissa. Polvistuva kuningas, joka perinteisesti on tunnistettu Cosimo il Vecchioksi, on todella muotokuva hänestä. Oikealla katsojaan katsova hahmo on Botticelli itse, noin kolmekymmenvuotiaana.

Meillä on kokonainen kirjoitus tästä maalauksesta – kuka on kuka, miten sukumuotokuva toimii, miksi maalari laittoi itsensä siihen. Se on yksi 1400-luvun hiljaisen omaelämäkerrallisimmista maalauksista ja yksi helpoimmista kävellä ohi.

8. Piero della Francesca, Urbinon herttuan ja herttuattaren diptyykki (n. 1473–75)

Pieni kaksiosainen kaksoismuotokuva Urbinon herttuasta Federico da Montefeltrosta ja hänen vaimostaan Battista Sforzasta. He katsovat toisiaan, nainen miehen vasemmalla puolella, hehkuvaa toscanalaista maisemaa vasten, joka jatkuu yhtenäisenä molempien paneelien poikki. Herttua on profiilissa, punaisissa, ja hänellä on kuuluisa murtunut nenänsä (hän oli menettänyt oikean silmänsä turnajaisissa, ja hänet maalattiin aina vahingoittumattomalta puolelta). Herttuatarkin on profiilissa, kalpeaihoisena ja taidokkaasti kammattuna, mutta luultavasti kuolinnaamion perusteella: hän oli kuollut vuonna 1472, ja Piero maalasi diptyykin sen jälkeen.

Katso maisemaa. Se on sama näkymä kahtena puolikkaana. Valo on yhtenäinen. Pieni joki kaartuu. Kukkulat loittonevat. Tämä on yksi italialaisen maalaustaiteen varhaisimmista ilmaperspektiiveistä – ei Leonardon geometrista perspektiiviä vaan usvan ja värin perspektiiviä.

Diptyykki on salissa 8.

9. Artemisia Gentileschi, Judit surmaa Holofernesin (n. 1620)

Maalaus, joka enemmän kuin mikään muu on tehnyt Artemisia Gentileschistä nimen, jonka ihmiset nykyään tunnistavat. Hän maalasi sen Firenzessä noin vuonna 1620, muutama vuosi sen jälkeen, kun hänen isänsä kollega Agostino Tassi oli raiskannut hänet hänen ollessaan seitsemäntoista ja hän oli todistanut tätä vastaan roomalaisessa oikeudessa, joka tuomitsi Tassin. Elämäkerrallisen tulkinnan mukaan maalaus on kostofantasia: Artemisia maalaa Juditin, Raamatun sankarittaren, joka mestasi hyökkäävän sotapäällikkö Holofernesin, vahvakätisenä naisena, joka tekee työnsä rauhallisesti, kun hänen palvelijattarensa pitää sotapäällikön ruumista paikallaan.

Maalaus on valtava, tumma, caravaggiomainen. Veri on realistista. Käsivarret ovat voimakkaat. Artemisia tiesi tarkalleen, mitä teki.

Hän on salissa 90, Caravaggio-saleissa.

10. Cimabue, Maestà di Santa Trinita (n. 1283), ja Giotto, Ognissanti-madonna (n. 1310)

Kaksi alttaritaulua, joilla Uffizi avaa toisen kerroksen, rinnakkain salissa 2. Cimabuen kullattu Maestà – Maria valtaistuimellaan pyhimysten ja enkelien ympäröimänä – on yksi myöhäisbysanttilaisen ikonin suurista teoksista. Giotton kolmekymmentä vuotta myöhemmin maalattu Ognissanti-madonna on maalaus, jossa italialainen taide kääntyy. Marian vartalolla on painoa. Hänen polvensa näkyvät kankaan alta. Valtaistuin on oikea puutuoli, kolmiulotteinen ja varjoineen. Länsimainen maalaustaide muuttuu näiden kahden alttaritaulun välisessä raossa. Seistä niiden välissä on seistä saranakohdassa.

Useimmat kävijät kiitävät tämän salin ohi matkalla yläkertaan Botticellin luo. Älä tee niin.

Miten museo on järjestetty

U:n muotoisessa rakennuksessa on kaksi pitkää rinnakkaista siipeä – itäkäytävä ja länsikäytävä – joita yhdistää eteläpäässä lyhyt kolmas käytävä, josta avautuu näkymä Arnolle. Kävijäreitti kulkee vastapäivään: ylös toiseen kerrokseen itäpuolella, eteläkäytävän poikki jokinäkymineen ja takaisin alas länsipuolta. Itse käytävillä on antiikin veistoksia, ja maalattu katto on koristeltu 1500-luvun groteskeilla, jotka on kopioitu roomalaisesta antiikista.

Galleriat avautuvat käytäviltä. Toinen kerros: toscanalainen keskiaika ja varhaisrenessanssi. Kolmas kerros (avattiin hiljattain uudelleen monivuotisen remontin jälkeen): korkearenessanssi, manierismi, Caravaggio, Artemisia sekä flaamilaiset ja saksalaiset maalaukset. Vasarin käytävä – kuuluisa katettu kulkuväylä, joka kulkee Uffizista Ponte Vecchion yli Palazzo Pittiin – avattiin uudelleen vuonna 2024 vuosikymmenen sulun jälkeen, mutta erillisenä, aikaan sidotulla lipulla vierailtavana kohteena, ei osana tavallista käyntiä.

Ensikertalaisen kierros käy reitin läpi yksityiskohtaisesti, ja varausopas kertoo lipuista.

Miksi museo ylipäätään on olemassa

Tarina on oikein hyvä, ja se kannattaa tuntea.

Vuonna 1737 viimeinen Medici, Anna Maria Luisa, allekirjoitti Patto di Famiglian eli perhesopimuksen Toscanan perimässä olleen Lothringenin dynastian kanssa. Sopimuksessa oli yksi ratkaiseva ehto: Medicien koko taidekokoelman oli jäätävä Firenzeen ikuisesti. Sitä ei saanut myydä, sitä ei saanut siirtää Wieniin, sitä ei saanut pirstoa. Anna Maria Luisa, jolla ei ollut perillisiä ja joka katsoi sukunsa kolmesataavuotisen vallan päättyvän, teki Euroopan historian kauaskantoisimman kulttuuripoliittisen päätöksen. Hän sitoi kokoelman kaupunkiin.

Tämän takia Uffizi on olemassa. Tämän takia Firenzessä, 360 000 asukkaan kaupungissa, on maailman suurin renessanssimaalauksen keskittymä. Tämän takia uudet Lothringenin suurherttuat eivät voineet muuta kuin pitää Medicien kokoelman esillä, kun rakennuksen virastot vuonna 1769 vihdoin muutettiin pois ja yläkerrat avattiin yleisölle. Sopimus piti. Se on yhä juridisesti voimassa.

Anna Maria Luisa on haudattu San Lorenzon Medicien kappeleihin, kymmenen minuutin kävelymatkan päähän Uffizista. Muut renessanssin maalauskokoelmat, jotka hajosivat yksityisiin käsiin – Mantovan, Urbinon, Modenan – pirstoutuivat myyntien, sotien ja perintöjen myötä seuraavien kahden vuosisadan aikana. Firenzen kokoelma ei.

Chiaro kulkee kanssasi museon kronologisen kaaren läpi – Cimabuen kullatusta Maestàsta salissa 2 Caravaggion Medusaan ja Artemisian Juditiin salissa 90 – yhtenä jatkuvana italialaisen maalaustaiteen avautumisena, joten salit hahmottuvat tarinaksi eivätkä luetteloksi.

Mitä jättää väliin, jos sinulla on vain kaksi tuntia

Jos sinulla on vain kaksi tuntia, katso nämä tässä järjestyksessä: Cimabue ja Giotto salissa 2, Piero della Francescan diptyykki salissa 8, Botticellin Primavera ja Venuksen syntymä saleissa 10–14, Leonardo ja Michelangelo salissa 35, Rafael salissa 41, Tizian salissa 83, Caravaggio salissa 90.

Siinä on kymmenen salia. Kaksi tuntia riittää. Jätä väliin pohjakerros (piirustukset ja vedokset), jätä väliin pitkä Niobe-sali roomalaisine kopioineen, jätä väliin Botticellin verstaan teokset, jotka eivät ole ne kaksi suurta. Säästä ne toiseen käyntiin.

Laajempaa näkökulmaa siihen, miten italialaisten museoiden reittejä kannattaa ajatella, tarjoaa parhaiten rinnakkaiskirjoitus Borghesesta: pienempi museo, tiiviimpi kokoelma, samaan tapaan Medicien lähipiiriä.

Viimeinen sana

Uffizia ei rakennettu säilyttämään taidetta. Se on virastorakennus, joka alkoi koristella yläkerran saliaan, jatkoi koristelua eikä voinut lopettaa. Kun virastot muuttivat pois, taide oli ottanut vallan. Anna Maria Luisa de’ Medici sitoi kokoelman rakennukseen ikuisiksi ajoiksi vuonna 1737. Rakennus on ollut museo siitä lähtien. Tule sisään Botticellia odottaen. Jää katsomaan, miten länsimainen maalaustaide järjestyi. Koko tarina on, enemmän tai vähemmän, näissä kahdessa kerroksessa.

Kuvalähteet