Siirry sisältöön

Mitä nähdä Louvressa, kun sinulla on vain muutama tunti

Julkaistu: • Lukuaika 8 min

Louis-Léopold Boilly, Yleisö katsomassa Davidin Kruunajaisia Louvressa (1810): empiretyylisiin asuihin pukeutunut väkijoukko Davidin valtavan, Napoleonin kruunajaisia esittävän maalauksen alla.

Useimmat ihmiset kävelevät Louvreen lista kädessä. Mona Lisa. Milon Venus. Samothrakeen Nike. Vapaus johtaa kansaa. He marssivat hitistä hittiin, ottavat kuvan ja marssivat seuraavaan. Kolmen tunnin päästä he lähtevät uupuneina, hieman pettyneinä ja epävarmoina siitä, mitä oikeastaan näkivät. Ongelma on lista.

Lista kohtelee Louvrea kuin kokoelmalevyä suurimmista hiteistä. Sitä se ei ole. Se on keskiaikainen linnoitus, josta tuli kuninkaallinen palatsi, josta tuli keisarillinen varasto, josta tuli museo, ja kaikki nämä neljä rakennusta ovat yhä pinottuina sen yhden sisällä, jossa seisot. Kun ihmiset kysyvät, mitä Louvressa kannattaa nähdä, rehellinen vastaus on, että lakkaa kysymästä, mitä nähdä, ja ala kysyä, missä seistä. Valitse yksi siipi. Kävele se hitaasti. Anna palatsin tehdä työ.

Ongelma kymmenen kärjen listassa

Tässä on se, mitä tapahtuu, jos yrität nähdä kaiken. Louvressa on esillä noin 35 000 teosta. Kolmenkymmenen sekunnin vauhdilla teosta kohden se tekee 290 tuntia pysähtymättä syömään tai istumaan. Et näe niitä kaikkia. Et näe niistä prosenttiakaan. Näet sen kourallisen, johon ääniopas osoitti, ja näet ne puhelimen läpi, väkijoukon yli, suunnilleen tupakkatauon mittaisen hetken.

Vielä pahempaa: lista kertoo sinulle, että vääriin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota. Louvren vierailluin esine on Mona Lisa. Se on myös turhauttavin. Hän on kahden luodinkestävän lasikerroksen takana lentokentän porttialueen kokoisessa salissa, natriumin keltaisessa valossa, noin viiden metrin päässä, kohotettujen puhelinten muurin takana. Sinulla ei tule olemaan hetkeä hänen kanssaan. Sinulla on hetki väkijoukon kanssa.

Samaan aikaan häntä vastapäätä olevalla seinällä riippuu Veronesen Kaanaan häät. Se on Louvren suurin maalaus. Lähes seitsemänkymmentä neliömetriä kangasta, sataneljäkymmentä hahmoa, viiniä juova koira. Kukaan ei katso sitä. Jos haluat ymmärtää, miltä 1500-luvun Venetsian mielestä juhlat näyttivät, sinulla on neljä minuuttia esteetöntä tilaa Pariisin tungosta täydeimmässä salissa. Se on Louvren vitsi sinun kustannuksellasi. Se, mitä tulit katsomaan, on mahdoton. Se, minkä olemassaolosta et tiennyt, on tyhjä.

Unohda tarkistuslista. Valitse siipi.

Louvre on hevosenkengän muotoinen pihan ympärillä. Kolme siipeä: Denon etelässä, Sully idässä kaartuen ja Richelieu pohjoisessa. Ne eivät ole yhtä painavia, eivätkä ne palkitse yhtä suurta ajankäyttöä. Tässä on oikotie, josta kukaan ei kerro: jokaisella siivellä on oma luonteensa, ja paras suunnitelma on sitoutua yhteen ja jättää kaksi muuta huomiotta.

Denon on hittilistasiipi. Mona Lisa, Samothrakeen Nike, Vapaus johtaa kansaa, Italian renessanssin suuret maalarit, Davidin kruunajaiskuvat, Napoleonin koneisto. Sitä siipeä useimmat tarkoittavat, kun puhuvat Louvresta. Se on myös äänekkäin, tungokseltaan pahin ja vaikein rakastaa. Jos olet täällä tunnin, olet täällä Denonin takia. Tulet vihaamaan sitä, ja olet nähnyt Louvren niin kuin kaikki muutkin sen näkevät.

Sully on palatsisiipi. Täällä Louvre muistaa olleensa joskus koti. Keskiaikaiset perustukset ovat alhaalla kellarissa, ja alkuperäinen linnoituksen muuri seisoo yhä. Yläkerrassa: ranskalaisia maalauksia 1600- ja 1700-luvuilta, egyptiläiset muinaisesineet, Itävallan Annan huoneistot. Se tuntuu vähemmän museolta ja enemmän hyvin vanhalta rakennukselta, jonka joku on täyttänyt tavaroilla. Jos haluat tuntea palatsin museon alla, tämä on se siipi.

Richelieu on hiljainen siipi. Täällä Louvre pitää ne asiat, jotka eivät myy postikortteja: pohjoisen renessanssin, flaamilaiset, hollantilaiset, taideteollisuuden, Napoleon III:n huoneistot, assyrialaiset reliefit, Khorsabadin. Se on lähes aina tyhjä. Jos tulet tänne elokuisena lauantai-iltapäivänä, saat Vermeerin Pitsinnypläjän itsellesi, ja olet käytävää pitkin kymmenen minuutin päässä Mona Lisasta, mutta tunnet olevasi eri museossa. Richelieu on Louvren salaisuus, eikä se oikeastaan ole salaisuus, kukaan ei vain lue ensimmäistä luettelokohtaa pidemmälle.

Kahden tunnin suunnitelma (ja miksi se on harhaoppia)

Jokainen ”mitä nähdä Louvressa kahdessa tunnissa” -opas antaa saman reitin. Mona Lisa, Milon Venus, Samothrakeen Nike, ulos. Se on pikakierros kolmen esineen välillä, joita erottavat pitkät marmoriportaat ja seisovat väkijoukot. Kuljet ehkä neljäsosamailin käytävää ja näet kolme asiaa ruuhkan läpi.

Tässä on harhaoppinen kahden tunnin suunnitelma. Mene sisään Pyramidin kautta. Älä käänny Denonia kohti. Käänny oikealle, Richelieuhun. Nouse toiseen kerrokseen. Vietä neljäkymmentä minuuttia pohjoisen maalaustaiteen saleissa: Vermeer, Le Nainin veljekset, Rubensin Maria de’ Medici -sarja, kahdenkymmenenneljän maalauksen propagandasarjakuva, jonka elävä kuningatar tilasi omasta elämästään ja joka on yksi museon oudoimmista asioista. Kävele sitten Napoleon III:n huoneistojen läpi. Ne ovat toisen keisarikunnan valtioministerin säilyneet vastaanottohuoneet – kultausta, punaista samettia, yhdeksän metrin katot, pikkuauton kokoiset kattokruunut. Ne ovat ilmaisia, aina tyhjiä, ja ne ovat lähimpänä sitä, mitä Pariisissa voi kokea seisomalla 1800-luvun poliittisen fantasian sisällä.

Nyt sinulla on tunti jäljellä. Kävele Sullyyn. Mene alas keskiaikaiseen Louvreen, joka on kellarissa Pyramidin alla – kävelet luiskaa pitkin alkuperäisen 1100-luvun linnoitusmuurin vierellä. Muuri oli haudattuna palatsin alle viisisataa vuotta, kunnes 1980-luvun kaivaukset kaivoivat sen taas esiin. Seisot Filip Augustuksen linnan sisällä. Museo on pääsi yllä. Tämä on lähimpänä aikakonetta, mitä Louvre koskaan on.

Lähde. Tule toisena päivänä takaisin Denonin takia. Jos ylität joen sen jälkeen, Musée d’Orsay vaatii vähintään kolme omaa tuntiaan ja palkitsee ne.

Mitä nähdä Louvressa, jos haluat tarinan etkä selfietä

Muinaisegyptiläinen kalkkikivireliefi: polvistuva kuningas tuo uhrilahjoja kahdelle seisovalle jumalalle pystysuorien hieroglyfirivien alla.

Tässä ovat asiat, joita kohti neuvoisin ystävää kävelemään kussakin siivessä ensimmäisellä käynnillä. Mikään tästä ei ole kattava luettelo. Kattava luettelo on valhe. Nämä ovat esineitä, jotka antavat sinulle hyvän tarinan.

Denonissa Italian renessanssin käytävä – Suuri galleria – on neljäsosamailin suora linja, jonka kummassakin päässä on Leonardo. Kävele se kokonaan. Kyllä, mene Mona Lisan salin läpi, mutta älä taistele paikasta eturivin kaiteella. Katso matkalla takaisin Rafaelin Baldassare Castiglionea, muotokuvaa miehestä, joka on niin tyyni ja niin elävä, että se sai Rembrandtin itkemään kolme vuosisataa myöhemmin. Rembrandt osti siitä vedoksen huutokaupasta Amsterdamissa vuonna 1639 ja piirsi sen jälkeen luonnoskirjaansa omat kasvonsa samaan asentoon. Sen edessä voit seistä kolmen metrin päässä kuulematta kenenkään muun puhuvan siitä.

Sullyssa Georges de La Tourin Huijari ja ruutuässä. Pieni maalaus pienessä salissa, yleensä tyhjässä. Nuorta miestä nyljetään korttipöydässä kolmen ihmisen toimesta, jotka kaikki katsovat toisiaan eivätkä häntä. Koko maalaus kertoo katsomisesta. Kun kerran näet katseiden salaliiton, et voi olla näkemättä sitä. De La Tour maalasi kynttilänvalossa 1630-luvulla, ja hänet unohdettiin täysin kolmeksisadaksi vuodeksi, kunnes eräs taidehistorioitsija löysi hänet uudelleen vuonna 1915. Puolet maailman museoista kiistelee nykyään hänen pienen tuotantonsa aitouden vahvistamisesta. Sullyssa on niistä kaksi.

Richelieussa Vermeerin Pitsinnypläjä. Se on noin parikymmentäkolme senttiä korkea. Se on yksi koko Louvren vain kahdesta Vermeeristä. Sen edessä ei yleensä ole ketään. Mene hyvin lähelle. Tyynyn langat eivät ole lankoja – Vermeer maalasi ne keltaisen ja punaisen maalin pisteinä, jotka silmäsi kokoaa langoiksi, kun astut taaksepäin. Se on Louvren ainoa maalaus, jossa taaksepäin astuminen on se temppu, ja ainoa sali, joka on niin hiljainen, että voit antaa Chiaron puhua siitä loppuun ennen kuin jatkat matkaa.

Louvren parhaat nähtävyydet ovat ne, joita et tunnista

Tämä on vastarannan kiisken väite, ja pysyn sen takana. Jokaista tämän museon kuuluisaa esinettä on valokuvattu sata miljoonaa kertaa, ja olet nähnyt nuo valokuvat koko ikäsi, ja esineen edessä seisominen tuntuu enimmäkseen samalta kuin julkkiksen tapaaminen hammaslääkärin odotushuoneessa: tunnistat hänet, et tiedä mitä sanoa, lähdet. Ne maalaukset ja esineet, jotka oikeasti muuttavat tapaasi nähdä, ovat sellaisia, joita et tullut tänne katsomaan.

Istuva kirjuri, egyptiläinen kalkkikivihahmo noin vuodelta 2500 eaa., katsoo sinua takaisin lasisilmillä, jotka asetettiin hänen silmäkuoppiinsa neljätuhattaviisisataa vuotta sitten. Ne toimivat yhä. Hänen pupillinsa seuraavat sinua salin poikki. Kukaan ei seiso hänen edessään.

Sargon II:n palatsin siivekkäät härät assyrialaisen siiven sisäänkäynnillä. Viisi tonnia kukin. Viisi jalkaa kullakin – neljä kävelemään sivulta katsottuna, yksi ylimääräinen, jotta edestäkin näet neljä. Rautakautisen kuninkaan vitsi kuvanveiston geometrian kustannuksella. Tyhjempää kuin egyptiläisissä saleissa.

Cerveterin puolisoiden sarkofagi, etruskien terrakottapari noin vuodelta 520 eaa., lepäämässä leposohvalla ja hymyilemässä toisilleen kuin päivällisellä. Kaikki muut ovat päivällisellä, jotakuta vastapäätä, joka vuosisadalla siitä lähtien. Seisot tämän esineen edessä viisi minuuttia ja unohdat olevasi museossa.

Yksikään näistä ei ole virallisella ”pakko nähdä” -listalla. Kaikki ne ovat lähempänä sitä, missä Louvre oikeasti on hyvä.

Vielä yksi varoitus Mona Lisasta

Menet katsomaan häntä joka tapauksessa. En aio estää sinua. Mutta kerron, miten se tehdään niin, ettet vihaa sitä.

Älä mene ensimmäisenä. Mene viimeisenä. Lähesty häntä Salon Carrén uloskäynnin puolelta. Väkijoukko virtaa yhteen suuntaan, ja jos käännät virran, sali on takanasi puoliksi tyhjä. Älä jonota kaiteelle. Seiso nurkassa Tizianin Mies ja hansikas -maalauksen vieressä ja katso häntä päiden yli, mikä on joka tapauksessa se tapa, jolla hänet oli tarkoitettu nähtäväksi: suuren, muita maalauksia täynnä olevan salin poikki. Käytä kaksi minuuttia. Jatka matkaa. Hän on kohtalaisen pieni öljymuotokuva noin vuodelta 1503, joka tuli kuuluisaksi, koska joku varasti hänet vuonna 1911. Kun tiedät tarinan, väkijoukosta tulee itse asia. Tulit katsomaan sitä, mitä kaikki muutkin tulivat katsomaan, ja se, mitä kaikki muut tulivat katsomaan, on kaikki muut.

Kun kävelet ulos

Lähde Carrousel’n kautta. Nouse Tuileries’n soralle ja istahda jollekin vihreistä tuoleista. Louvren parhaat nähtävyydet eivät ole juuri koskaan listalla, koska lista on paniikkireaktio rakennukseen, joka on liian suuri mahtuakseen yhteen käyntiin. Valitse ensi kerralla yksi siipi. Kävele hitaammin. Katso asioita, joita kukaan muu ei katso.