Siirry sisältöön

Onko olemassa sovellusta, joka tunnistaa puiston patsaita?

Julkaistu: • Lukuaika 8 min

Pronssinen Peter Pan -patsas soittaa huilua kantojen päällä, joita kiipeilevät keijut, kanit ja oravat, ympärillään syksyiset puut Kensington Gardensissa.

Jokaisessa puistossa niitä on. Pronssinen mies hevosen selässä kahden polun risteyksessä. Kruunupäinen marmorinainen lammen rannalla. Rintakuva pylvään päällä, puoliksi pensasaidan piilossa, nimellä, jota kukaan alle kahdeksankymppinen ei tunnista. Kävelet niiden ohi matkalla kahvilaan. Silloin tällöin pysähdyt ja mietit, keitä ne ovat.

Kyllä, siihen on sovellus. Osoita Chiarolla puiston patsasta, niin se kertoo ääneen muutamassa sekunnissa, kuka se on, kuka sen teki ja miksi se seisoo siinä. Kannattaa kuitenkin tietää, miksi puiston patsaat ovat ylipäätään niin hankalia arvoituksia ja kuinka paljon niistä voi lukea itse.

Miksi puiston patsaita on niin vaikea tunnistaa

Olemme kirjoittaneet veistosten tunnistamisesta museoissa, joissa seinällä on sentään teoskyltti. Ulkona olevat patsaat eivät saa sitäkään apua.

Kylttiä ei ole. Museo antaa jokaiselle esineelle kortin. Puisto antaa patsaalle parhaimmillaan jalustaan kaiverretun nimen, joskus latinaksi, joskus sileäksi kuluneena, joskus pensaisiin päin olevalla kyljellä.

Sää kuluttaa niitä. Pronssi muuttuu vihreäksi ja juovaiseksi. Marmori mustuu, halkeilee ja menettää sormensa ja nenänsä. Laatat syöpyvät, kunnes kirjaimet ovat arvailua. Kyyhkyset hoitavat loput.

Kukaan ei muista, keitä he ovat. Kaupungit pystyttävät patsaita ihmisille, jotka olivat omana vuosikymmenenään valtavan merkittäviä: pormestarille, kenraalille, runoilijalle, hyväntekijälle, joka maksoi suihkulähteen. Sata vuotta myöhemmin nimi ei merkitse puistossa kenellekään mitään, joskus ei edes niille, jotka puistoa hoitavat.

He eivät aina ole sitä, miltä näyttävät. Kruunupäinen nainen voi olla kuningatar, pyhimys, kaupungin allegoria tai nainen, jota ei luultavasti koskaan ollut olemassa. Hänestä lisää alempana.

Miten luet puiston patsasta itse

Ennen kuin otat puhelimen esiin, kävele kerran jalustan ympäri. Ulkomuistomerkeissä on enemmän tietoa kuin miltä näyttää.

Lue jalustan etupuoli. Nimi on yleensä siinä, usein syntymä- ja kuolinvuosien kanssa. Pelkät vuosiluvut kertovat paljon: joku, joka kuoli vuonna 1918 kaksikymmentäkolmevuotiaana, on lähes varmasti sotamuistomerkki.

Lue takapuoli ja kyljet. Omistuskirjoitukset ovat siellä: kuka sen maksoi, minä vuonna se paljastettiin, joskus muutama säe tai tiivistelmä siitä, miksi tämä ihminen ansaitsi patsaan.

Katso itse veistoksen alareunaa. Kuvanveistäjät ja pronssivalimot signeerasivat työnsä siihen, hahmon alaosaan eikä jalustaan. Nimi ja kaupunki (Italiassa ”Fonderia”, Ranskassa ”Fondeur”) tarkoittavat, että luet tekijän nimeä etkä aiheen.

Etsi laattaa kivestä. Jotkin muistomerkit kertovat koko tarinansa yhdessä kappaleessa, kun kyykistyt lukemaan sen.

Rekikoira Balton pronssipatsas suuren kiven päällä Central Parkissa, kiveen upotettu pronssilaatta alapuolella.

Central Parkin East 67th Streetin sisäänkäynnin lähellä pronssinen husky seisoo graniittikalliolla. Sen alla oleva laatta kertoo: hän on Balto, ja patsas on omistettu ”to the indomitable spirit of the sled dogs that relayed antitoxin six hundred miles over rough ice, across treacherous waters, through Arctic blizzards from Nenana to the relief of stricken Nome in the winter of 1925”, eli niiden rekikoirien lannistumattomalle hengelle, jotka viestinä kuljettivat vastamyrkkyä kuusisataa mailia karun jään yli, petollisten vesien poikki ja arktisten lumimyrskyjen läpi Nenanasta hätää kärsivään Nomeen talvella 1925. Frederick Rothin patsas paljastettiin saman vuoden joulukuussa, ja Balto itse oli paikalla. Central Park Conservancyn mukaan se on puiston ainoa patsas, jonka aihe oli läsnä omassa paljastustilaisuudessaan.

Pronssinen reliefilaatta kiveen upotettuna Central Parkissa: rekikoiravaljakko friisinä omistuskirjoituksen yllä, joka on omistettu rekikoirille, jotka veivät vastamyrkkyä Nomeen vuonna 1925.

Hevosen kavioita koskeva sääntö on myytti

Jokainen ratsastajapatsaan katsoja kuulee jossain vaiheessa säännön: jos hevosella on yksi kavio ilmassa, ratsastaja haavoittui taistelussa; jos kaksi, hän kuoli taistelussa; jos kaikki neljä ovat maassa, hän kuoli vuoteessaan.

Se ei pidä paikkaansa. Sotahistorioitsijat ja muistomerkkilaitokset, Australian sotamuistomerkki mukaan lukien, ovat kutsuneet sitä urbaaniksi legendaksi, ja patsaat itse kumoavat sen.

Andrew Jacksonin pronssinen ratsastajapatsas Lafayette Squarella Valkoista taloa vastapäätä: hevonen nousee takajaloilleen valkoisella kivijalustalla, jonka ympärillä on tykkejä.

Paras vastaesimerkki seisoo kadun toisella puolella Valkoisesta talosta. Clark Millsin vuonna 1853 paljastetussa Andrew Jacksonin patsaassa Lafayette Squarella hevonen nousee takajaloilleen molemmat etukaviot ilmassa. Säännön mukaan Jackson kuoli taistelussa. Todellisuudessa hän kuoli kotonaan Hermitagessa Tennesseessä vuonna 1845. Takajaloilleen nouseva asento ei liittynyt hänen kuolemaansa mitenkään. Se oli taidonnäyte: pronssihevosen tasapainottaminen pelkkien takajalkojen varaan oli insinööritaidon saavutus, ja Millsin kerrotaan opettaneen oman hevosensa nousemaan takajaloilleen voidakseen tutkia sitä.

Kun siis näet takajaloillaan seisovan hevosen, kysy, mitä kuvanveistäjä halusi näyttää, älä sitä, miten ratsastaja kuoli. Ja kun et osaa päätellä, kysy patsaalta.

Kolme puistoa, kolme arvoitusta

Patsas, joka ilmestyi yön aikana: Peter Pan, Kensington Gardens

Kirjoituksen alussa näkyvää Kensington Gardensin Peter Pan -patsasta ei paljastettu. Se salakuljetettiin paikalle. J. M. Barrie maksoi George Framptonille sen tekemisestä ja pystytytti sen yön aikana, noin 30. huhtikuuta 1912, ilman juhlallisuuksia ja ilman lupaa, jotta lapsista näyttäisi siltä, että keijut olivat tuoneet sen. The Timesin ilmoitus seuraavana aamuna julisti sen vappulahjaksi. Katso puunkantoa tarkkaan, niin löydät keijut, kanit, hiiret ja oravat kiipeämässä Peteriä kohti.

Nainen, jota tuskin oli olemassa: Clémence Isaure, Jardin du Luxembourg

Clémence Isaure’n marmoripatsas keskiaikaisessa asussa, kädessään köynnös, Jardin du Luxembourgissa syksyllä.

Pariisin Jardin du Luxembourgin suuren altaan ympärillä seisoo kaksikymmentä marmorinaista: Reines de France et Femmes illustres, Ranskan kuningattaria ja kuuluisia naisia, sarja, jonka kuningas Ludvig Filip valitsi 1840-luvulla. Useimmat heistä ovat sitä, mitä nimi lupaa, Ranskan kuningattaria ja sijaishallitsijoita, kukin jalustalla, jossa on hänen nimensä ja vuosilukunsa. Yhtä heistä, Clémence Isaurea, kunnioitetaan Toulousen keskiaikaisen runokilpailun, Jeux Floraux’n, suojelijattarena. Historioitsijat ovat pitkään epäilleet, oliko häntä koskaan olemassa. Hän on silti seissyt kuningattarien joukossa yli 170 vuotta.

Rintakuvat kukkulalla: Pincio, Rooma

Guglielmo Oberdanin marmorinen rintakuva pylväällä, johon on kaiverrettu OBERDAN, puita ja sinistä taivasta vasten Pincion kukkulalla Roomassa.

Kävele Pincion, Piazza del Popolon yläpuolella Villa Borghesen vieressä olevan kukkulapuutarhan, kujia pitkin, niin ohitat pitkän kaksoisrivin pylväiden päällä olevia marmoripäitä. Ajatus juontaa lyhytikäiseen Rooman tasavaltaan vuonna 1849, joka tilasi kukkulalle rintakuvia kuuluisista italialaisista. Seuraavan vuosisadan aikana lisättiin paljon lisää. Jotkin nimet ovat kuuluisia, kuten Leonardo da Vinci. Monet eivät ole, kuten yllä olevan rintakuvan isänmaanystävä Guglielmo Oberdan, jonka Itävalta teloitti vuonna 1882. Monet ovat menettäneet nenänsä ilkivallalle. Se on kokonainen kävelyreitti ihmisiä, jotka sinun pitäisi tunnistaa etkä enimmäkseen tunnista, ja siksi se sopii sovellukselle täydellisesti.

Miten Chiaro tunnistaa puiston patsaan

Yksi kuva, sieltä missä seisot

Otat patsaasta yhden kuvan polulta, vinosta, taivasta vasten. Chiaro tunnistaa sen ja alkaa puhua: kuka se on, kuka sen teki ja miksi se on siinä. Ääni alkaa sekunneissa, joten voit panna puhelimen takaisin taskuun ja kiertää jalustan kuunnellessasi.

Chiaro toimii lähes kaikessa, mitä kohti sen osoitat. Kenraali hevosen selässä, rintakuva pensasaidan vieressä, suihkulähde, sotamuistomerkki, koira kiven päällä. Jos kohteella on tarina, Chiaro löytää sen. Ladattavia kaupunkipaketteja ei ole, eikä listaa tuetuista puistoista.

Uteliaisuus heräsi? Kysy vain

Jatkokysymysten painikkeet ehdottavat seuraavaa lankaa: kuka sen maksoi, mitä kaiverrus tarkoittaa, miksi tämä ihminen oli merkittävä. Tai kirjoita tai sano oma kysymyksesi, kuten ”pitääkö se hevosjuttu paikkansa?” tai ”miksi häneltä puuttuu nenä?”, ja Chiaro vastaa ääneen. Kun vastaus riippuu tästä päivästä, kuten onko patsas siirretty, poistettu tai restauroitavana, se tarkistaa asian verkosta ja tuo ajantasaisen vastauksen.

Sinun kielelläsi ja paikallisella kielellä

Chiaro puhuu 18 kieltä naisen tai miehen äänellä, ja englannissa, espanjassa ja portugalissa voit valita aksentin. Paikannimet näkyvät sinun kielelläsi ja paikallisella kielellä rinnakkain, mikä auttaa, kun kaiverrus on latinaksi, ranskaksi tai italiaksi.

Löydä seuraava patsas

Kartta Pariisissa: Chiaron suositukset violetteina nastoina Tuileries’n ja Seinen ympärillä.

Puisto on kävely, ei yksittäinen pysähdys. Kartta näyttää Chiaron suositukset ympärilläsi, jokaisessa yksi lause siitä, miksi sinne kannattaa kävellä, ja jokaisesta ottamastasi kuvasta tulee nasta, joten näet, mitkä patsaat olet jo tavannut. Joka ilta Filo muuttaa päivän lyhyeksi tarinaksi, joka yhdistää palaset: aamun kenraali ja iltapäivän kuningatar osoittautuvat kuuluvan samalle vuosisadalle ja samaan kiistaan. Napauta Syvemmälle missä tahansa langassa. Ja voit suunnitella huomisen yhdellä napautuksella aukioloaikoineen, säätietoineen ja sadesuunnitelmineen.

Katso, miten tunnistus toimii

Chiaron verkkosivuston museo- ja nähtävyyssivut esittelevät, mitä sovellus tekee tunnistettuaan jotain: 80 paikkaa, kussakin viisi pysähdystä, selaimessa ilman tiliä. Kokeile Lontoon Toweria, Lincoln Memorialia tai Vapaudenpatsasta, kaikkien aikojen kuuluisinta ulkona seisovaa patsasta. Lähipuistosi patsas ei ole tuolla listalla, eikä sen tarvitsekaan olla: sovelluksessa kuva riittää.

Usein kysyttyä

Onko olemassa sovellusta, joka tunnistaa puiston patsaita?

Kyllä. Chiaro tunnistaa puistojen patsaita, muistomerkkejä, rintakuvia ja suihkulähteitä kuvasta ja soittaa niistä ääniopastuksen 18 kielellä. Myös yleiset kuvahakutyökalut osaavat tunnistaa kuuluisia patsaita ja antaa verkkohakutuloksia.

Miten saan selville, kuka patsas on, ilman sovellusta?

Kävele jalustan ympäri. Nimi ja vuosiluvut ovat yleensä etupuolella, omistuskirjoitus takana tai kyljissä ja kuvanveistäjän signeeraus hahmon alaosassa. Hae sitten nimellä.

Tarkoittaako ratsastajapatsaan hevosen nostettu kavio, että ratsastaja kuoli taistelussa?

Ei. Se on myytti. Andrew Jacksonin hevonen Lafayette Squarella nousee takajaloilleen molemmat etukaviot ilmassa, ja Jackson kuoli kotonaan vuonna 1845.

Toimiiko se patsaissa, jotka eivät ole kuuluisia?

Chiaro toimii lähes kaikessa, mitä kohti sen osoitat, myös rintakuvissa ja muistomerkeissä, jotka on tehty ihmisille, joista useimmat kävijät eivät ole koskaan kuulleet. Jos kohteella on tarina, Chiaro löytää sen.

Pysähdy matkalla kahvilaan

Puistojen patsaat ovat minkä tahansa kaupungin sivuutetuinta taidetta ja osa kummallisimmasta: koira, joka tuli omaan paljastustilaisuuteensa, poika, jonka keijut pystyttivät yön aikana, kuningatar, jota ei ehkä koskaan ollut olemassa. Kun seuraavan kerran kävelet sellaisen ohi, pysähdy.

Chiaro tarkoittaa italiaksi ”selkeää”. Lataa se App Storesta, osoita sillä puiston seuraavaa patsasta ja kuuntele.

Kuvaa. Kuuntele. Tutki.