Siirry sisältöön

Missä Venuksen syntymä on? Uffizin sali, kerros ja miten sen löytää

Julkaistu: • Lukuaika 9 min

Sandro Botticellin Venuksen syntymä Firenzen Uffizin gallerian Botticelli-saleissa, joissa se on ollut enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti 1700-luvulta lähtien.

Missä Venuksen syntymä on? Galleria degli Uffizissa Firenzessä, Italiassa. Se riippuu salissa 12, joka kuuluu toisen kerroksen Botticelli-saleihin (salit 10–14), samassa salissa kuin Kevät (La Primavera). Kävele pääportaiden yläpäästä itäistä käytävää pitkin varhaisten toscanalaisten salien (2–9) ohi ja käänny oikealle Botticelli-gallerioihin.

Jos tulet Galleria degli Uffiziin itäsiiven sisäänkäynnistä ja käännyt oikealle, olet Botticelli-salissa neljässä minuutissa. Venuksen syntymä on pitkällä seinällä, luonnollisessa koossa, lähes kolme metriä leveänä, rivin keskellä. Kevät on oikealla puolellasi kohtisuoralla seinällä. Botticellin Itäisten tietäjien kumarrus on kulman takana. Salissa on suunnilleen neljäkymmentä muuta ihmistä. Valo on pehmeä. Maalaus on suurempi kuin odotit.

Tämä on kävijän opas sen edessä seisomiseen. Missä se tarkalleen on, mitä samassa salissa on, milloin sali on tyhjä, valokuva, jota kaikki yrittävät ottaa, ja pienet asiat, jotka ihmisiltä jäävät huomaamatta.

Itse maalauksesta – mitä se tarkoittaa, kuka sen maalasi, miksi hän on alaston – kerrotaan pidemmässä kirjoituksessa Venuksen syntymästä. Tämä on sen käytännöllinen kumppani: miten maalauksen oikeasti näkee museossa.

Sali

Maalaus riippuu Botticelli-saleissa, virallisesti saleissa 10–14, mutta ne kaikki avautuvat toisiinsa, ja useimmat kävijät kokevat ne yhtenä yhtenäisenä galleriana. Uffizin virallinen salinumero sille seinälle, jolla Venuksen syntymä riippuu, on sali 12, joskus kirjoitettuna Sala 12 – ”Botticelli, La Venere”.

Galleria degli Uffizin Botticelli-sali, Sala 12: Venuksen syntymä näkyy pitkällä seinällä, ja sen eteen on kerääntynyt kävijöitä.

Sali on toisen kerroksen suurin yksittäinen galleria. Seinät ovat pehmeän harmaanvihreät, lattia kiillotettua terrakottaa ja katto valkoista rappausta yksinkertaisine reunalistoineen. Valaistus tulee ylhäältä ja on tasainen, säädetty kankaalle maalatulle temperalle, mikä tarkoittaa hieman viileää – hieman vähemmän lämmintä kuin tavallinen museon päivänvalo – jotta Venuksen veden hopeat ja merenvihreä pääsevät esiin kellastamatta hänen hiustensa lehtikultaa.

Salin keskellä on penkkejä, jotka on suunnattu niin, että voit istua ja katsoa Venuksen syntymää suoraan edestä. Vastakkaiselle seinälle Kevättä kohti on suunnattu samanlainen penkkirivi. Kaksi pitkää penkkiä ovat ruuhka-aikoina yleensä täynnä. Ne vapautuvat puoli viiden ja sulkemisajan välillä.

Miten sinne kävellään

Sisäänkäynniltä 2 – aikaan sidotun lipun haltijoiden sisäänkäynniltä – reitti Botticelli-saliin on lyhyt. Turvatarkastuksen läpi, portaita ylös, toisen kerroksen itäiselle käytävälle ja oikealle ensimmäisen pitkän sivusalikokonaisuuden kohdalla. Botticelli-gallerioihin on opasteet porrastasanteelta.

Kävelyreitti museon sisällä, jos menet suoraan: tule toiseen kerrokseen, kävele salien 2–9 ohi (Cimabue, Giotto, Filippo Lippi, Piero della Francesca) ja käänny oikealle pitkään Botticelli-gallerioiden kokonaisuuteen. Ohitat ensin Kevään, joka on vasemmalla, kun tulet pitkään saliin. Venuksen syntymä on kohtisuoralla seinällä hieman syvemmällä. Itäisten tietäjien kumarrus ja useita pienempiä Botticelleja on yhdistetyssä salissa 10–11 ennen kuin pääset Kevään ja Venuksen syntymän pääseinälle.

Jos kuljet museon luontevaa vastapäiväistä silmukkaa ja haluat edetä aikajärjestyksessä, saavut Botticelli-saliin noin kolmenkymmenen–neljänkymmenen minuutin kohdalla vierailua, varhaisten toscanalaisten salien jälkeen. Jos haluat nähdä Venuksen syntymän ensin, ennen kuin sali täyttyy, kävele varhaisten salien läpi nopeasti – viidessä minuutissa – ja suuntaa suoraan saliin 12.

Mitä sen ympärillä seinillä on

Botticelli-sali on yksi museon tiheimmistä. Venuksen syntymä on pitkällä seinällä, mutta se ei ole yksin. Samassa salissa, salien 10–14 yhtenäisessä sarjassa, on myös:

Sali on toisin sanoen yksi minkä tahansa museon suurimmista yhden maalarin keskittymistä. Täällä on enemmän Botticelleja kuin koko Mauritshuisissa on Vermeerejä, ja useimmat niistä ovat ensiluokkaisia.

Sandro Botticellin Kevät, joka riippuu samassa Botticelli-salissa Venuksen syntymään nähden kohtisuoralla seinällä.

Salin kustakin kolmesta suuresta Botticellista on oma kirjoituksensa: koko kirjoitus Keväästä ja sen tulkinta hahmo hahmolta sekä koko kirjoitus Itäisten tietäjien kumarruksesta.

Milloin sali on tyhjä

Sali täyttyy nopeasti ja pysyy täynnä suurimman osan päivästä. On kolme hetkeä, jolloin se harvenee niin paljon, että voit seistä suoraan Venuksen syntymän edessä ilman, että kukaan on tiellä:

  1. 08.15–08.45. Ensimmäiset puoli tuntia avaamisen jälkeen. Jos sinulla on kello 08.15:n aikaan sidottu lippu ja kävelet suoraan Botticelli-saliin, saat olla yksin noin kymmenen minuuttia ennen kuin muut aamun kävijät valuvat sisään. Tämä on paras hetki. Silloin myös ikkunoista tuleva aamun valo on pehmeimmillään.
  2. 12.30–13.15. Useimmat ryhmät pitävät lounastauon. Lounasajan tyhjyys on todellista mutta lyhyttä.
  3. 17.00–17.30. Viimeinen puolituntinen ennen viimeistä sisäänpääsyä. Väkijoukko harvenee jo ennen sulkemisaikaa. Valo on tähän aikaan muuttunut hieman lämpimämmäksi, mikä sopii myös temperalle.

Ruuhka-ajat ovat 10.30–12.00 ja 14.00–15.30. Ruuhka-aikoina Botticelli-salissa on fyysisesti epämukavaa. Asetu takaseinää vasten, anna sille kymmenen minuuttia ja palaa puoli yhdeltä.

Valokuva, jota kaikki yrittävät ottaa

Venuksen syntymä on yksi kaikkien museoiden kuvatuimmista maalauksista, ja useimmat kuvat ovat huonoja. Syyt:

Jos haluat käyttökelpoisen kuvan: kuvaa salin nurkasta noin 30 asteen kulmassa maalaukseen nähden ja rajaa vain kankaan keskimmäiset kaksi kolmasosaa (Venus ja Hora). Älä yritä saada mukaan koko lähes kolmen metrin leveyttä. Astu noin kolmen metrin päähän maalauksesta. Älä käytä salamaa – salamakuvaus on kielletty, ja vartijat pysäyttävät sinut. Maalauksen pinta on matta, mutta sitä on vuosisatojen mittaan lakattu niin usein, että kohokohdat heijastavat.

Toinen kuva: salin toiselta puolelta niin, että pitkä penkki ja gallerian lattia ovat etualalla ja maalaus keskietäisyydellä. Tämä sommitelma näyttää museokuvalta eikä itse maalauksen jäljennökseltä, ja juuri sen useimmat ammattilaiset kuvaavat.

Pienet asiat, jotka jäävät huomaamatta

Kolme pientä yksityiskohtaa, joiden ohi useimmat kävijät kävelevät:

  1. Vesi. Katso meren pintaa Venuksen simpukan ympärillä. Aallot ovat tyyliteltyjä – V-muotoisia kulmakuvioita, jotka näyttävät melkein tekstiilikuviolta. Botticelli ei maalannut realistista merta. Hän maalasi koristeellisen viileän salvianvihreän nauhan, joka toimii kuin taustakangas. Tämä on yksi maalauksen tietoisista tyylivalinnoista, ja se kertoo, ettei Botticelli tavoittele sitä optista realismia, jota hänen aikalaisensa Leonardo ja Verrocchio tavoittelivat. Hän tekee jotain litteämpää, goottilaisempaa, viivamaisempaa.

  2. Lehtikulta. Kävele lähelle maalausta – niin lähelle kuin museon samettiköysi sallii. Katso Venuksen hiuksia. Suurin osa niistä on maalattu temperalla, mutta yksittäisiä suortuvia on korostettu oikealla lehtikullalla, joka on levitetty ohuina viivoina ja joka sieppaa salin valon, kun siirryt sivulta toiselle. Kultaa on myös tuulen pyörteisessä ilmassa kankaan vasemmalla puolella. Astu sivuttain seisoessasi maalauksen edessä ja katso, miten kulta välkehtii.

  3. Horan jalat. Maalauksen oikealla puolella vaaleanpunaista viittaa ojentava nuori nainen on paljasjalkainen. Katso hänen jalkojaan. Ne eivät aivan kosketa maata. Koko maalauksessa on hieman painoton, leijuva tuntu, jota Botticelli käytti tietoisesti viestiäkseen, että hän maalaa jumalallista hetkeä eikä realistista kohtausta. Kun huomaat jalat, alat nähdä saman vaikutelman koko maalauksessa – Zefyros ilmassa, Venus tuskin simpukallaan, simpukka tuskin vedessä.

Miksi juuri tämä sali eikä jokin toinen

Venuksen syntymä on ollut Uffizissa 1700-luvun lopulta asti, jolloin Medicien taidekokoelma koottiin museon pysyvään näyttelyyn. Sitä ennen maalaus riippui Medicien huvilassa Castellossa Firenzen länsipuolella, jossa Vasari oli nähnyt sen 1500-luvun puolivälissä. Maalaus tehtiin luultavasti Lorenzo di Pierfrancesco de’ Medicille, Lorenzo il Magnificon serkulle, noin vuonna 1485, ja se oli hänen huvilassaan noin kaksi ja puoli vuosisataa ennen kuin se siirrettiin kaupunkiin.

Sali on ollut Botticelli-sali – nykyisessä muodossaan Sala 12, pitkä sali, jossa sekä Venuksen syntymä että Kevät riippuvat kohtisuorilla seinillä – viimeisimmästä suuresta uudelleenripustuksesta lähtien 2010-luvulla. Päätös ripustaa maalaukset samaan saliin on museaalinen: ne oli lähes varmasti tarkoitettu pariksi, ne maalattiin samalle tilaajalle ja ne olivat vuosisatoja samassa huvilassa. Kun ne ovat samassa galleriassa, kävijät näkevät ne siinä suhteessa, joka niillä oli tarkoitus olla.

Erillinen, pienempi päätös: Venuksen syntymä on ripustettu sellaiselle korkeudelle, että jumalattaren silmät ovat suunnilleen keskivertokatsojan silmien korkeudella, kun tämä seisoo noin kahden ja puolen metrin päässä. Tämä on tarkoituksellista. Botticelli maalasi Venuksen silmät suuntautumaan hieman katsojan oikean olkapään ohi – ei suoraan katsojaan vaan tämän viereen. Ripustuskorkeus tekee hänen katseensa kulman luettavaksi luontevalta seisomaetäisyydeltä.

Mitä museossa on lähellä

Uffizin julkisivu, rakennus, jonka monien gallerioiden joukossa ovat Botticelli-salit.

Botticelli-sali on suunnilleen kolmasosan matkasta toisen kerroksen läpi. Täältä luonteva reitti jatkuu vastapäivään museon muun osan läpi:

Yleiskatsaus siihen, mitä Uffizissa on, käsittelee yksityiskohtaisesti kymmenen teosta, jotka kannattaa tuntea, ja kierros ensikertalaiselle käsittelee reitin rakennuksen läpi. Käytännön varausvaiheesta kertoo varausopas, joka käsittelee varaamisen ja sisäänkäynnin valinnan.

Chiaro opastaa sinut Botticelli-salin läpi oviaukosta alkaen, joten neljän minuutin lähestyminen itäiseltä käytävältä – Kevään ohi vasemmalla ja Magnificat-Madonnan ohi oikealla – on jo kehystetty, kun seisot pitkän seinän Venuksen syntymän edessä.

Huomio valokuvista (ja kangaskassien maalauksesta)

Kun saavut Firenzeen, olet nähnyt Venuksen syntymän suunnilleen neljässäkymmenessä eri jäljennöksessä. Julisteissa, kangaskasseissa, mukeissa, postikorteissa, t-paidassa, jonka kämppäkaverisi osti ensimmäisenä opiskeluvuonna, lukion kuvataideopettajasi luokan seinällä olleessa painokuvassa. Jäljennökset ovat yleensä noin 45 senttiä leveitä. Kävelet saliin ja odotat jotain suunnilleen sen kokoista.

Maalaus on lähes kolme metriä leveä. Ensimmäinen asia, jonka jokainen kävijä kokee, on kokoshokki. Jäljennökset olivat rajanneet pois suurimman osan siitä, mistä välitit. Hora oikealla, Zefyroksen hiusten aalto vasemmalla, Venuksen todellinen mittakaava hänen seisoessaan simpukallaan – kaikki nämä ovat suurempia ja läsnäolevampia kuin jäljennökset antoivat ymmärtää.

Shokki on osa kokemusta. Astu noin kolmen metrin päähän, ota koko kangas silmiisi ja anna koon tehdä työnsä ensimmäiset kolmekymmentä sekuntia. Kävele sitten lähemmäs katsomaan lehtikultaa, Horan puvun ruiskukkia ja veden kulmakuvioita.

Lopuksi

Kävele sisään. Käänny oikealle ensimmäisen pitkän galleriakokonaisuuden kohdalla. Ohita Kevät, joka ansaitsee pysähdyksen myöhemmin. Etsi pitkä seinä. Pitkän seinän maalaus on lähes kolme metriä leveä, ja Venus katsoo oikean olkapääsi ohi. Hän on tehnyt niin vuodesta 1485. Hora on yhä kietomassa häntä vaaleanpunaiseen viittaan. Zefyros puhaltaa häntä yhä rantaan. Viisisataaneljäkymmentä vuotta myöhemmin sali on yhä järjestetty niin, että jumalattaren silmät kohtaavat pisteen hieman korvasi ohi eivätkä kasvojasi. Juuri niin Botticelli tarkoitti. Astu taaksepäin, istu penkille ja anna hänen tehdä se.

Kuvien lähteet