Siirry sisältöön

Napoleonin kruunajaiset selitettynä: kuka on kuka Davidin väkijoukossa

Julkaistu: • Lukuaika 13 min

Valtava maalattu Notre-Damen sisätila: hovipukuinen väkijoukko seisoo laakeriseppeleeseen kruunatun miehen ympärillä, joka nostaa kruunua polvistuneen naisen yllä; hänen takanaan istuu paavi ja oikealla on kullattu alttari.

Sunnuntaina 2. joulukuuta 1804 Napoleon Bonaparte käveli Pariisin Notre-Damessa alttarille, otti kultaisen laakeriseppeleen ja asetti sen omaan päähänsä. Paavi oli tullut tilaisuutta varten Roomasta. Hän katsoi vierestä. Sitten Napoleon otti toisen, pienemmän kruunun, piti sitä ilmassa muutaman sekunnin ja laski sen vaimonsa Joséphinen päähän. Joséphine polvistui hänen edessään violetilla tyynyllä.

Jacques-Louis David oli sinä aamuna tuomiokirkossa piirtämässä. Hän käytti seuraavat kolme vuotta muuttaakseen näkemänsä Napoleonin kruunajaisiksi, maalaukseksi, jonka Ranskassa tuntee nimellä Le Sacre. Se on kuusi metriä korkea ja lähes kymmenen leveä. Côme Fabre, kuraattori, joka on kirjoittanut Louvren nykyisen esittelytekstin teoksesta, laskee siinä olevan noin 190 hahmoa, joista 93 on todellisten ihmisten muotokuvia: 59 miestä, 33 naista ja yksi lapsi. Keisaria, keisarinnaa ja paavia lukuun ottamatta useimmat niistä, jotka David pystyi tunnistamaan, tulivat Fabren mukaan hänen ateljeehensa poseeraamaan ja lainasivat hänelle vaatteet, joita olivat sinä päivänä käyttäneet. Neljä ihmistä, jotka eivät olleet tuomiokirkossa, ovat maalauksessa silti.

Napoleonin kruunajaisten henkilöt yhdellä silmäyksellä

Kun kangasta luetaan vasemmalta oikealle, nämä ovat hahmot, joille on nimi:

  1. Joseph ja Louis Bonaparte aivan vasemmalla kultakirjailluissa viitoissa. Joseph on vanhempi, lähempänä reunaa.
  2. Caroline, Pauline ja Elisa Bonaparte, Napoleonin sisaret, rinnakkain valkoisissa.
  3. Hortense de Beauharnais, Joséphinen tytär ja Louis’n vaimo, pitelee kädestä poikaansa Napoléon-Charlesia, maalauksen ainoaa lasta. Josephin vaimo Julie Clary seisoo perheryhmän joukossa.
  4. Joachim Murat, Napoleonin lanko, Joséphinen takana, pitelee tyhjää tyynyä, jolta kruunu otettiin.
  5. Joséphine polvillaan, laahusta kantavat hänen hovinaisensa Madame de La Rochefoucauld ja Madame de La Valette.
  6. Letizia Bonaparte, Madame Mère, istuu aitiossa keskietäisyydellä. Hän ei ollut tuomiokirkossa.
  7. Jacques-Louis David luonnostelee lehterillä hänen yläpuolellaan perheensä ja taiteilijatoveriensa keskellä.
  8. Napoleon seisoo alttarin portaalla kruunu kohotettuna.
  9. Pappi, jolla on Julius Caesarin kasvot, aivan Napoleonin oikealla puolella, katsoo ylös häneen.
  10. Paavi Pius VII istuu oikea käsi siunaukseen kohotettuna, takanaan kardinaali Caprara ja kultaisessa hiipassa kardinaali Braschi.
  11. Ulkomaiset lähettiläät taustalla oikealla, heidän joukossaan valkoiseen turbaaniin pukeutunut osmanien lähettiläs.
  12. Charles-François Lebrun, Jean-Jacques-Régis de Cambacérès ja Louis-Alexandre Berthier oikealla etualalla kantavat kotkavaltikkaa, oikeuden kättä ja valtakunnanomenaa.
  13. Talleyrand punaisessa viitassa lähellä oikeaa kulmaa, ja hänen yläpuolellaan husaarin univormussa Eugène de Beauharnais.

Kenet Napoleon kruunaa, jos ei itseään?

Maalauksen yleisesti käytetty nimi on pieni valhe. Sitä kutsutaan nimellä Sacre, voitelu, eikä se näytä voitelua eikä Napoleonin omaa kruunausta. Se näyttää Joséphinen kruunauksen.

Louvre on hetken suhteen tarkka. Seremoniassa Napoleon kruunasi ensin itsensä ja otti sitten keisarinnan kruunun ja piti sitä tämän yllä. David maalaa tuon toisen eleen. Virallinen kuvaus, joka painettiin, kun maalaus ensimmäisen kerran esiteltiin vuonna 1808, ilmaisi asian näin: keisari on, ”asetettuaan itse otsalleen kaksi kruunua, toisen toisensa jälkeen”, juuri nostanut jälkimmäisen uudelleen ja on asettamassa sitä vaimolleen.

Joséphine oli sinä aamuna 41-vuotias, Napoleon 35. Davidin Joséphine ei näytä 41-vuotiaalta.

Yksityiskohta maalauksen keskiosasta: laakeriseppeleeseen ja kärpännahalla vuorattuun viittaan pukeutunut Napoleon nostaa pientä kruunua Joséphinen yllä, joka polvistuu kädet ristissä; hänen takanaan sulkahattuinen hovimies pitelee tyynyä.

Hänen takanaan, mustassa hatussa valkoisine sulkineen, on Joachim Murat, Napoleonin lanko ja yksi hänen marsalkoistaan. Hän pitelee yhä tyynyä, jolla kruunu kannettiin sisään. Nyt se on tyhjä.

Itsensä kruunaaminen, jonka David maalasi ja pyyhki pois

David ei aloittanut Joséphinesta. Koko sommitelmasta on säilynyt kolme alustavaa luonnosta, ja Sylvain Laveissière, joka oli tuolloin Louvren maalausosaston kuraattori, toteaa Fondation Napoléonille vuonna 2013 kirjoittamassaan tekstissä, että kaikissa kolmessa keisari kruunaa itsensä. Samoin tekee Louvren piirustuskokoelman mustakynätutkielma: Napoleon pitää toisella kädellä kruunua oman päänsä yllä ja puristaa toisella miekkaansa, ja paavi istuu hänen vierellään kädet laskettuina, siunaamatta mitään.

Lyijykynäpiirros ruudutetulle beigelle paperille: laakeriseppeleeseen kruunattu Napoleon nostaa oikealla kädellään kruunua oman päänsä yllä, vasen käsi miekalla, ja hiippapäinen paavi istuu hänen vierellään.

Tuo asento päätyi kankaalle asti. Fabren mukaan David maalasi Napoleonin kruunaamassa itseään, maalasi sitten elokuussa 1806 hahmon kokonaan piiloon ja maalasi hänet uudelleen suoraselkäisenä, rauhallisempana ja vaimoonsa päin kääntyneenä. Laveissière antaa ehdotuksen ansion hovin muotokuvamaalarille François Gérardille, jonka mielestä keisari piti näyttää kruunaamassa puolisoaan. Itsensä kruunaaminen oli poliittisempi ele. Uusi ele teki paremman maalauksen.

Mies, jolla on Julius Caesarin kasvot

Kun Napoleonin selkä suoristettiin, hänen viereensä jäi pieni aukko, ja jonkin piti täyttää se.

Fabre tunnistaa, mitä David siihen sijoitti. Välittömästi Napoleonin oikealla puolella, rivin verran taaempana, on harmaaihoinen pappi, joka nostaa katseensa keisariin. Hänen kasvonsa on otettu rintakuvasta, jonka uskotaan esittävän Julius Caesaria. Fabren mukaan David lisäsi hänet täyttämään pienen tilan, joka vapautui, kun keisarin asentoa korjattiin. Se imartelee Napoleonia vertaamalla häntä Rooman suureen sotapäällikköön. Samalla se asettaa hänen kyynärpäänsä viereen, Fabren sanoin, ”synkän enteen”: Caesarin surmasivat salaliittolaiset, jotka epäilivät hänen haluavan tehdä itsestään kuninkaan.

Lähikuva Napoleonista kruunu kohotettuna ja aivan hänen oikealla puolellaan harmaakasvoinen, harmaahiuksinen pappi, joka nostaa katseensa keisariin, punahuppuisen partaisen miehen ja hiippapäisen piispan vieressä.

Miksi paavin käsi on kohotettu?

Pius VII istuu Napoleonin takana valkoisissa, valkoinen kalotti päässään ja olkapäillään mustin ristein merkitty pallium. Hänen oikea kätensä on kohotettu, kaksi sormea pystyssä, siunaamassa kruunua. Se on ainoa asia, jonka Napoleon pyysi Davidia muuttamaan.

Yksityiskohta paavi Pius VII:stä istumassa valkoisissa, mustin ristein koristelluissa liturgisissa vaatteissa, oikean käden kaksi sormea siunaukseen kohotettuina; takana punalakkinen kardinaali kärpännahassa ja kultahiippainen piispa kädet ristissä.

Louvren kertomus on tarkka. Joséphine tuli 18. marraskuuta 1807 Davidin ateljeehen katsomaan lähes valmista kangasta. Maanantaina 4. tammikuuta 1808 hän palasi Napoleonin ja joukon hovivirkailijoita kanssa. Keisari onnitteli maalaria ja pyysi täsmälleen yhtä muutosta: nostakaa paavin oikea käsi, niin että hän tekee siunauksen merkin. Laveissière lisää, että siunaus oli jossain vaiheessa ollut Davidin suunnitelmissa ja että David oli luopunut siitä. Napoleon käski laittaa sen takaisin.

Paavi kädet laskettuina näyttää vieraalta, joka on joutunut odottamaan. Siunaava paavi näyttää tapahtuman osapuolelta. Napoleon halusi osapuolen.

Piuksen takana, punaisessa lakissa ja kärpännahalla vuoratussa viitassa, on paavin legaatti kardinaali Caprara. Vuoden 1808 kuvaus sijoittaa hänen viereensä kardinaali Braschin, joka seisoo kultaisessa hiipassa ja kaapussa kädet ristissä. Capraran läsnäolo on yksi Davidin keksinnöistä. Fabre toteaa, että hän oli sairas eikä päässyt seremoniaan.

Chiaro on tehty juuri tuollaista kohotettua kättä varten, yksityiskohtaa, jonka salin 702 kävijä näkee keskeltä huonetta eikä tule koskaan kyseenalaistaneeksi: tarina 4. tammikuuta tehdystä ateljeekäynnistä kerrotaan samalla kun katsot kahta kohotettua sormea.

Miksi Napoleonin äiti on maalauksessa?

Kankaan keskellä, omassa aitiossaan lehterin alla, istuu valkoisiin pukeutunut nainen diadeemi ja huntu päässään, ympärillään hovinsa saattajat. Hän on Letizia Bonaparte, keisarin äiti, jota hovissa kutsuttiin nimellä Madame Mère. David antoi hänelle rakennuksen parhaan paikan.

Yksityiskohta korotetusta aitiosta, jossa valkoisiin pukeutunut nainen diadeemi ja huntu päässään istuu punakultaisella tuolilla kahden nuoremman naisen ja kahden miehen välissä; yläpuolella täpötäysi katsojien lehteri.

Hän oli Roomassa. Laveissière kuvailee hänen poissaoloaan seremoniasta, jota hän paheksui, kuuluisaksi ja kertoo Napoleonin vaatineen, että hänet maalataan mukaan. Fabre luettelee neljä maalauksen henkilöä, jotka eivät olleet tuomiokirkossa: Madame Mère, sairas kardinaali Caprara sekä osmanien sulttaanin ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin lähettiläät. Louvren mukaan kaikki neljä lisättiin keisarin pyynnöstä.

Versailles’n kuraattorit huomauttavat, että myöskään kaksi Napoleonin veljistä, Lucien ja Jérôme, ei tullut kruunajaisiin, eikä David maalannut heitä mukaan.

Napoleonin kruunajaisten henkilöt vasemmalta oikealle

Aloita vasemmasta reunasta, johon David Fabren mukaan sijoitti keisarillisen perheen. Kaksi miestä kultakirjailusta jäykissä viitoissa seisoo profiilissa. Versailles’n kuraattorit tunnistavat heidät Joseph Bonaparteksi, vanhimmaksi veljeksi, joka on lähinnä reunaa, ja Louis’ksi, veljeksi, joka nai Hortense de Beauharnais’n.

Yksityiskohta maalauksen vasemmasta laidasta: kaksi miestä kultakirjailluissa viitoissa, viisi naista valkoisissa hovipuvuissa ja diadeemeissa, pieni punaiseen pukeutunut poika naisen kädestä pitäen ja heidän takanaan sulkahattuisia marsalkkoja.

Seuraavaksi tulevat valkoisiin pukeutuneet naiset. Kolme ensimmäistä ovat Napoleonin sisaria: Caroline, Muratin puoliso ja myöhemmin Napolin kuningatar; Pauline, joka pysyi uskollisena veljelleen Elballe asti; ja Elisa. Hortense de Beauharnais, Joséphinen tytär, pitää kädestä pientä punaisiin puettua poikaa. Hän on Hortensen poika Napoléon-Charles, ainoa lapsi Fabren 93 muotokuvan joukossa. Josephin vaimo Julie Clary seisoo samassa ryhmässä. Heidän takanaan kohoavat marsalkkojen sulkahatut: armeija seisoo askelen perheen takana.

Poika ei koskaan nähnyt valmista maalausta. Napoléon-Charles kuoli kuristustautiin Haagissa 5. toukokuuta 1807 neljän vuoden ikäisenä. David maalasi marraskuun puoliväliin asti.

Miehet, jotka kantavat kruunajaisesineitä

Oikea etuala kuuluu miehille, jotka johtivat keisarikuntaa. Vuoden 1808 kuvaus nimeää heidät järjestyksessä. Ylirahastonhoitaja Charles-François Lebrun on selin meihin, Henrik IV -hatussa ja violetissa viitassa, ja hänellä on keisarillisen kotkan kruunaama sauva. Hänen vieressään profiilissa ylikansleri Cambacérès pitelee oikeuden kättä, valtikkaa, joka päättyy pieneen veistettyyn käteen. Sitten Berthier, joka kantaa tyynyllä valtakunnanomenaa ristiineen.

Yksityiskohta oikeasta etualasta: sulkalakkisia ja kirjailtuihin viittoihin pukeutuneita arvohenkilöitä takaa ja profiilista, yksi kantaa tyynyllä valtakunnanomenaa, pitkään punaiseen viittaan pukeutunut mies, takana punapukuisia kardinaaleja ja suitsutusastiaa pitelevä kuoripoika.

Lähes kulmassa, punaisessa viitassa, on ylikamariherra Charles-Maurice de Talleyrand, joka myöhemmin palveli Bourboneja Napoleonin kukistuttua. Hänen päänsä yläpuolella, paljain päin husaarin univormussa ja käsi sapelillaan, on Joséphinen poika Eugène de Beauharnais. Hänen sapelinsa riippuu aivan suitsutusastiaa pitelevän kuoripojan edessä.

Lähettiläs, joka ei ollut paikalla

Fabre sijoittaa ulkomaiset lähettiläät taakse oikealle. Helpoimmin heistä erottuu valkoiseen turbaaniin pukeutunut mies.

Yksityiskohta tummiin takkeihin ja olkanauhoihin pukeutuneiden arvohenkilöiden ryhmästä, yhdellä vaaleansininen olkanauha ja punainen kaulus, ja heidän takanaan partainen mies valkoisessa turbaanissa osittain kullattujen kynttilänjalkojen takana.

Hän edustaa osmanien sulttaania, ja Fabren mukaan hän on yksi niistä neljästä maalauksen henkilöstä, jotka eivät olleet Notre-Damessa. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin lähettiläskään ei ollut paikalla. David lisäsi molemmat. Kruunajaiset näyttävät oikeutetummilta, kun Konstantinopoli ja Wien näyttävät katsovan.

Missä David on Napoleonin kruunajaisissa?

Katso Madame Mèren aition yläpuolelle, vihrein verhoin koristellulle lehterille. David maalasi itsensä sinne piirtämään vaimonsa ja kaksostyttäriensä, avustajansa Georges Rougetin sekä taiteilija- ja akateemikkoystäviensä keskelle. Versailles’n kuraattorit tulkitsevat sen vertauskuvaksi siitä työstä, jonka maalaus häneltä vaati.

Yksityiskohta hämärästä ylälehteristä vihreiden verhojen kehystämänä, täynnä rivittäin katsojia: edessä myssy- ja diadeemipäisiä naisia, takana tummatakkisia miehiä punaisine nauhoineen.

Lehteri on tummempi kuin muu kangas, ja sitä on vaikea erottaa lattialta. Versailles’n kuraattorit antavat kävijöille jakamassaan tehtävälehdessä vihjeeksi: ”Hän luonnostelee näkymää ylhäältä lehteriltä suurten verhojen alla.” Rouget teki muutakin kuin istui mallina. Fabre antaa hänelle ansion suurimmasta osasta asuja ja asusteita ja teatterilavastaja Ignazio Degottille arkkitehtuurista ja perspektiivistä. David työskenteli käytöstä poistetussa goottilaisessa kappelissa place de la Sorbonnella ja suunnitteli väkijoukon kolmiulotteisen pienoismallin ja pienten puettujen nukkejen avulla.

Hän muutti myös tuomiokirkkoa. Tuolloin Notre-Damen goottilainen kuori oli piilotettu klassisten arkadien taakse, ja David yksinkertaisti mattoja, muutti punaiset seinävaatteet vihreiksi ja keksi suuret vihreät verhot. Yhden asian hän säilytti: aivan oikeassa reunassa alttarin yläpuolella on Nicolas Coustoun marmorinen Pietà, joka valmistui vuonna 1723. Fabre toteaa, että se on yhä paikallaan. Voit nähdä sen tänään Notre-Damessa, joka avattiin uudelleen vuoden 2019 tulipalon jälkeen, ja Notre-Dame-oppaamme käsittelee muun rakennuksen.

Onko Napoleonin kruunajaisista kaksi maalausta?

Kyllä. Louvren maalaus on alkuperäinen. Toinen on Versailles’ssa Kruunajaissalissa, ja sen historia on ensimmäistä oudompi.

Toinen versio kruunajaiskohtauksesta, sommitelmaltaan lähes identtinen: väkijoukko, kruunua kohottava Napoleon ja alttari oikealla.

Versailles’n palatsin mukaan David maalasi sen Pariisissa ja sitten Brysselissä vuosina 1808–1822 ryhmälle amerikkalaisia liikemiehiä. Sitä esiteltiin ympäri Yhdysvaltoja ja Eurooppaa koko 1800-luvun ajan. Versailles osti sen vuonna 1947 ja ripusti sen seuraavana vuonna Kruunajaissaliin, samaan paikkaan, jossa alkuperäinen oli riippunut vuodesta 1837, kunnes se siirtyi Louvreen vuonna 1889. Versailles-oppaamme kertoo muusta palatsista.

Helpoimmin löydettävä ero on vasemmalla. Versailles’n versiossa kolmesta sisaresta toinen on pukeutunut vaaleanpunaiseen.

Yksityiskohta Versailles’n jäljennöksen vasemmasta laidasta: kaksi miestä kultakirjailluissa viitoissa, sitten rivi valkoisiin hovipukuihin pukeutuneita naisia, joista toisella on vaaleanpunainen puku, ja pieni punaisiin puettu poika.

Versailles tunnistaa hänet Pauline Borgheseksi, sisareksi, jota palatsi kuvaa kolmesta ainoaksi, joka pysyi Napoleonin lähellä. Louvren alkuperäisessä hänen pukunsa on valkoinen kuten muillakin. David viimeisteli jäljennöksen Brysselissä maanpaossa. Siihen mennessä Napoleon oli ollut kuolleena vuoden.

Missä salissa se on Louvressa?

Kruunajaiset riippuu Louvren Denon-siiven kerroksessa 1, salissa 702, Salle Darussa, yhdessä niistä punaisista saleista, jotka on omistettu suurikokoisille ranskalaisille maalauksille. Museon oman tietokannan mukaan se on riippunut siellä vuodesta 1994. Se on öljyvärimaalaus kankaalle, 6,21 metriä korkea ja 9,79 metriä leveä, ja David signeerasi sen oikeaan alakulmaan ja päiväsi sen vuosille 1806 ja 1807 vasempaan alakulmaan.

Turistit tungeksivat jättimäisen kultakehyksisen kruunajaismaalauksen edessä punaisella galleriaseinällä, ja useat osoittavat ylös kankaaseen.

Samassa salissa on maalaus, joka teki Davidista kuuluisan kaksikymmentä vuotta aiemmin: Horatiusten vala. Louvren tietokannan mukaan se maalattiin Roomassa ja valmistui heinäkuussa 1785. Se on suunnilleen neljäsosan Kruunajaisten koosta, ja se sanoo isällä ja kolmella pojalla enemmän kuin myöhempi maalaus 190 ihmisellä.

Kolme kypäräpäistä roomalaista veljestä ojentaa kätensä kohti kolmea miekkaa, joita heidän isänsä pitää ylhäällä, ja oikealla naiset ja lapset lysähtävät suruun tummien kaarien rivin alla.

Louvren sivuston mukaan museo on auki maanantaina, torstaina, lauantaina ja sunnuntaina klo 9–18 sekä keskiviikkona ja perjantaina klo 9–21. Se on suljettu tiistaisin. Liput maksavat 22 euroa Euroopan talousalueella asuville ja 32 euroa kaikille muille. Jos olet jo tässä kerroksessa Mona Lisan takia, Veronesen vielä suurempi Kaanaan häät on samassa siivessä. Oppaamme siihen, mitä Louvressa kannattaa nähdä, ja Louvren maalauksiin kertovat, mitä muuta lähellä on.

Jos pidät väkijoukon lukemisesta tällä tavalla, Rafaelin Ateenan koulu saa saman numeroidun avaimen, ja Platonilla on siinä Leonardon kasvot. Koko sarja löytyy koosteesta Kuuluisat maalaukset, jokainen hahmo tunnistettuna.

Mitä katsoa, kun seisot sen edessä

Seiso ensin tarpeeksi kaukana, jotta näet koko teoksen kerralla, mikä Salle Darussa tarkoittaa salin keskikohtaa. Kävele sitten lähemmäs ja käy se läpi siinä järjestyksessä, jonka David sille antoi.

Etsi tyhjä tyyny Muratin käsistä. Etsi paavin kaksi kohotettua sormea ja muista, että ne maalattiin 4. tammikuuta 1808 jälkeen. Etsi harmaakasvoinen pappi aivan Napoleonin olan takaa, se, joka katsoo ylös, ja muista, kenen kasvot hänellä on. Katso sitten ylös, Madame Mèren aition ohi, tummalle lehterille vihreiden verhojen alle.

David halusi maalauksesta 100 000 frangia. Louvren tietokannan mukaan hän sai 65 000, neuvoteltuaan helmikuuhun 1810 asti kreivi Darun, keisarin hovin ylitaloudenhoitajan, kanssa. Sali, jossa maalaus nykyään riippuu, on Salle Daru.