Siirry sisältöön

Berninin Proserpinan ryöstö: sormet, jotka uppoavat kiveen

Julkaistu: • Lukuaika 7 min

Gian Lorenzo Berninin Proserpinan ryöstö Galleria Borghesessa Roomassa: Pluto kantaa Proserpinaa pois

Proserpinan ryöstössä, jonka Bernini veisti kardinaali Scipione Borghesille vuonna 1622, on yksityiskohta, jonka useimmat ohittavat, kunnes näkevät sen, ja sen jälkeen he eivät näe mitään muuta. Pluton oikea käsi on Proserpinan reidellä. Hänen sormensa painuvat tämän ihoon. Iho antaa periksi. Voit laskea neljä pientä kuoppaa hänen lihassaan siinä, missä sormenpäät painuvat sisään, ja viidennen poimun peukalon takana. Reisi on marmoria. Käsi on marmoria. Kuopat ovat marmoria. Pehmeys on valhe, joka on kerrottu niin hyvin, että silmäsi kieltäytyy näkemästä sitä.

Gian Lorenzo Bernini oli 23-vuotias saadessaan teoksen valmiiksi. Se oli hänen toinen tilaustyönsä kardinaali Scipionelle, vuoden 1619 Aeneas ja Ankhises -ryhmän ja samana vuonna aloitetun Apollonin ja Dafnen välissä. Kardinaali maksoi hänelle neljäsataaviisikymmentä scudoa. Se oli pilkkahinta.

Miksi Berninin Proserpinan ryöstö järkyttää yhä

Kohtaus on Ovidiukselta, Muodonmuutosten viidennestä kirjasta. Manalan jumala Pluto on päättänyt haluta vaimon, ja Venus on suunnannut Amorin häneen. Amor ampuu. Pluto katsoo ylös, näkee Ceresin tyttären Proserpinan poimimassa kukkia niityllä Sisiliassa, ja ottaa hänet. Hän valjastaa mustat hevosensa, repii maan auki ja raahaa tytön revenneen maan läpi alas manalaan. Tytön äiti Ceres etsii häntä kuusi kuukautta. Siihen mennessä, kun Ceres saa selville, missä tytär on, Proserpina on syönyt kuusi granaattiomenan siementä, mikä sitoo hänet manalaan kuudeksi kuukaudeksi joka vuosi.

Se on roomalaisessa tarussa talvi. Talvi on ne kuukaudet, jotka Proserpina on poissa.

Bernini valitsi hetken juuri sen jälkeen, kun Pluto on tarttunut häneen. Hän kiemurtelee yrittäen päästä pakoon. Hänen vasen kätensä painaa Pluton kasvojen sivua, sormet harallaan tämän otsalla, työntäen. Hänen oikea kätensä on heittäytynyt taakse, ja hän itkee. Hänen poskellaan on marmorinen kyynel. Hänen päänsä on kääntynyt oikealle, poispäin Plutosta, suu auki pienessä pyöreässä muodossa. Pluto nostaa häntä. Pluton oikea käsi pitelee hänen reittään alhaalta. Vasen käsi on lukittuna hänen vyötärönsä ympärille. Pluto melkein nauraa. Hänellä on valtava kihara parta, ja kolmipäinen Kerberos haukkuu hänen jaloissaan.

Kaikki on hakattu yhdestä neljän tonnin Carraran marmorilohkareesta.

Sormet, joissa on koko asian ydin

Yksityiskohta Berninin Proserpinan ryöstöstä: Pluton sormet painuvat Proserpinan marmoriseen reiteen

Mene Galleria Borghesehen. Kävele saliin neljä. Kierrä teoksen oikealle puolelle, koska siellä kuuluisa yksityiskohta on. Laskeudu niin, että reisi on silmiesi korkeudella. Pysähdy.

Näet neljä marmorisormea painumassa marmoriseen reiteen, ja marmorinen reisi kuoppautuu niiden alla. Tälle ei ole teknistä esikuvaa kuvanveiston historiassa. Michelangelon hahmoilla on kireä iho, näkyvät lihakset ja loistava anatomia, mutta Michelangelolla kukaan ei koske keneenkään. Sormi ei koskaan paina toisen hahmon ruumista niin kuin käsi painuu taikinaan. Bernini teki sen. Hän keksi marmoriin painuvien sormien vaikutelman tätä veistosta varten ja hioi sitä koko loppu-uransa ajan, mutta tästä se alkaa.

Menetelmä on kiven hiominen. Käsi ja reisi veistetään yhtenä kokonaisuutena, kiillotetaan, kunnes ne sulautuvat saumattomasti toisiinsa, ja sitten käytetään yhä hienompia hioma-aineita, hohkakiveä, tripolia, kangasta ja olkia, luomaan pehmeys siihen kohtaan, jossa peukalo kohtaa jalan. Mitä pehmeämpi kiillotus, sitä enemmän valo siroaa pinnalla ja sitä enemmän marmori näyttää iholta. Itse käsi on kiillotettu hieman eri pinnaksi. Silmäsi lukee kaksi materiaalia. Se lukee yhtä kivilohkaretta.

Erään kuvanveistäjän kerrotaan nähneen Berninin valmiin teoksen ennen kuin se lähti työpajasta, kiertäneen sen kolme kertaa ja kysyneen sitten, missä sauma oli. Saumaa ei ole. Laskeudu reiden tasolle Chiaro päällä, niin kiillotuksen vaiheet kuvataan sinulle, kun katsot kuoppia. Vain siten näin pieni yksityiskohta aukeaa.

Pluto ja Proserpina tilattiin tyhjästä

Tilaaja oli kardinaali Scipione Borghese. Scipionella oli kaksi tapaa. Hän tilasi veistoksia tahtiin, joka olisi ajanut kenet tahansa yksityisen keräilijän vararikkoon, ja hän antoi asioita pois, kun poliittisesti vaikutusvaltaisempi henkilö osoitti kiinnostusta. Vuosi veistoksen valmistumisen jälkeen Scipione antoi sen kardinaali Ludovico Ludovisille, uuden paavin Gregorius XV:n veljenpojalle, lahjana, jota aikalaiset suoraan kutsuivat lahjukseksi. Ludovisi vei sen Villa Ludovisiin, jossa se seisoi lähes kolmesataa vuotta. Italian valtio osti huvilan taideteokset vuonna 1908, ja veistos palasi Galleria Borghesehen, saliin, jossa voit nyt seistä sen edessä.

Scipione antoi pois yhden vuosisadan suurimmista marmoriveistoksista. Se ei edes maksanut hänelle Berniniä, koska Bernini oli jo sitoutunut seuraavaan tilaukseen.

Proserpinan kasvot, jotka useimmat ohittavat

Berninin Proserpina Galleria Borghesessa Roomassa: kyynel ja vääntyneet kasvot

Kaikki katsovat kättä. He unohtavat katsoa hänen kasvojaan. Katso hänen kasvojaan.

Proserpina itkee. Hänen oikealla poskellaan on yksi ainoa veistetty kyynel. Hän työntää Pluton päätä vasemmalla kädellään, ja hänen sormensa ovat niin harallaan, että jokaisen rystysen näkee. Hänen suunsa on pyöreä, jähmettynyt hetkeen, jolloin siitä tulee ääni. Ääni on luultavasti ”ei”. Huudon ääni on kirjoitettu kiveen.

Se, mitä nuori kuvanveistäjä on tehnyt, eikä kukaan tehnyt tätä vuonna 1622, on liittää tietty tunne tiettyihin kasvoihin. Ennen häntä mytologisilla hahmoilla oli yleisluontoisia ilmeitä. Ovidius on täynnä itkeviä naisia, mutta itku ilmaistaan yleensä eleillä ja asennolla eikä kasvoilla, jotka todella näyttävät siltä kuin joku olisi juuri siepattu. Bernini antoi Proserpinalle kasvot. Kasvot, joiden suu on jähmettynyt kesken huudon.

Voit kuulla veistoksen, jos seisot tarpeeksi lähellä. Siinä on koko ajatus.

Berninin Proserpina vuodelta 1621 ja latinankielinen distikhon

Veistos tehtiin vuosina 1621–1622. Kuten sitä seuranneeseen Apolloniin ja Dafneen, sen jalustaan tuli latinankielinen distikhon, jonka kirjoitti Maffeo Barberini, tuleva paavi Urbanus VIII, antaakseen moraalisen suojan kardinaalille, joka esitteli huvilassaan väkivaltaista pakanallista kohtausta. Kaiverrus kuuluu suunnilleen: ”Kuka lienetkin, joka kohotat silmiesi eteen Pluton ryöstämän Proserpinan, katso, miten sadon jumalatar Ceres seuraa surussa.” Se on moralisoiva kehys teokselle, joka todellisuudessa kertoo siitä, miten marmori voi käyttäytyä kuin liha.

Urbanus VIII:sta tuli myöhemmin Berninin suurin tilaaja. Hän tilasi baldakiinin Pietarinkirkkoon, Urbanus VIII:n haudan ja Tritonin suihkulähteen. Latinankielisten säkeiden kirjoittaminen nuoren kuvanveistäjän ensimmäisen suuren teoksen jalustaan oli se, mistä tuo suhde alkoi.

Berninin Proserpina-patsas ja liikkeen kysymys

Sommitelma etenee kolmen akselin varassa. Pluton ruumis liikkuu eteenpäin, vasemmalle. Proserpina kiertyy taaksepäin, poispäin hänestä. Tytön ja Pluton vartalot kääntyvät vastakkaisiin suuntiin, mikä luo teoksen läpi kohoavan diagonaalisen spiraalin, jota silmäsi seuraa alhaalla olevasta Kerberoksesta ylhäällä olevaan, Pluton päätä vasten painuvaan käteen. Bernini rakensi tämän figura serpentinata -periaatteen lähes jokaiseen myöhemmin tekemäänsä veistokseen.

Hän rakensi teokseen myös kertovia katselukulmia. Seiso edessä, niin näet voitokkaan Pluton kantamassa pois rimpuilevaa naista. Seiso oikealla, niin tarina muuttuu: tytön harallaan olevat sormet Pluton otsalla työntävät, hänen suunsa on auki, Pluton ilme jäykistyy. Kävele vasemmalle, niin näet vain tytön surun ja Pluton otteen oudon lempeyden. Jokainen kulma kertoo eri tarinan. Bernini oli 23-vuotias, ja hän oli jo ratkaissut sommitteluongelman, joka oli tyrmännyt kuvanveistäjiä kaksi vuosisataa.

Marmoritekniikka: kiillotus ja pora

Veistosta pitää koossa kaksi teknistä temppua.

Ensimmäinen on kiillotus, joka tuottaa pehmeyden. Toinen on pora. Bernini käytti jousiporaa kaikissa kohdissa, joissa kiven piti muuttua hiuksiksi, kankaaksi tai parraksi. Pluton parta on noin kolmenkymmenen sentin verran porattua työtä. Hänen hiuksensa on uurrettu erikseen. Kerberoksen kolmessa päässä on muriseva suu, jonka hampaat on porattu yksitellen. Pora muuttaa kiinteän marmorin näyttämään pintarakenteelta. Ennen Berniniä kuvanveistäjät käyttivät poraa säästeliäästi. Hän vei sen niin pitkälle, että teos näyttää karvaisemmalta ja kankaisemmalta kuin sen oman painon pitäisi sallia.

Tässä hän käyttää myös alileikkausta. Kangas näyttää nousevan irti ruumiista, varpaat irti maasta, sormet leijumaan jalan yläpuolella. Alileikkaus on insinöörityötä. Kenen tahansa muun käsissä se murtuisi. Bernini luki kiven syytä, ja hän sijoitti leikkaukset akseleille, joilla marmori kesti.

Mitä etsiä sen edessä

Neljä asiaa.

Ensinnäkin sormet reidellä. Laskeudu alas. Seiso oikealla. Etsi kuopat.

Toiseksi Proserpinan kyynel. Kyynel on hänen oikealla poskellaan, veistettynä yhdeksi pisaraksi.

Kolmanneksi hänen harallaan oleva vasen kätensä Pluton kasvoilla. Katso, miten sormet taipuvat Pluton otsan ympärille. Hänen pikkusormensa on melkein irti kallosta. Se roikkuu alileikatussa ilmassa millimetrin kiven varassa.

Neljänneksi Kerberos alhaalla. Kolme päätä. Keskimmäinen murisee, vasen ulvoo, oikea haukkuu. Yksikään niistä ei näytä samalta.

Borghesen Proserpina ja se, mitä se aloitti

Borghesen Proserpina ei ole Berninin kuuluisin veistos. Viereisen salin Apollonilla ja Dafnella on lehdet, Pyhän Teresan hurmiolla on draama, aukioiden suihkulähteillä on mittakaava. Mutta tässä veistoksessa hän ratkaisi ongelman, joka teki hänestä Berninin. Hän keksi, miten saada reisi näyttämään pehmeältä, käsi raskaalta, kyynel märältä ja 23-vuotiaan nimi pysymään Borghesen suvussa neljäsataa vuotta.

Kaikki, mitä hän teki tämän teoksen jälkeen, rakentuu Proserpinan reiden kuoppien varaan.

Lopuksi

Neljä sisään painuvaa sormea. Veistetty kyynel. 23-vuotias, joka keksi, että marmorin voi opettaa valehtelemaan. Se on teos Galleria Borghesen salissa neljä, eikä mikään sitä ennen veistetty ole sen jälkeen aivan entisensä.

Kuvien lähteet