
Jossain Roomassa noin vuonna 1599 viisi miestä laskee rahaa takahuoneessa. Kaksi heistä on teinipoikia, jotka ovat pukeutuneet kuin olisivat tuhlanneet palkkansa hihoihin. Yksi on silmälasipäinen vanha mies. Yhdellä on kuparinvärinen parta. Yksi ei ole vielä nostanut katsettaan kolikoista. Sitten oikealta astuu sisään kaksi paljasjalkaista muukalaista, ja toinen heistä nostaa kätensä ja osoittaa. Siinä on Pyhän Matteuksen kutsumuksen koko tarina. Matteus-niminen veronkantaja istuu pöytänsä ääressä. Jeesus sanoo: ”Seuraa minua.” Hän nousee ja lähtee.
On vain yksi ongelma. Neljäsataakaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin kiistellään yhä siitä, kuka viidestä miehestä on Matteus.
Pyhän Matteuksen kutsumus riippuu ranskalaisen kirkon sivukappelissa kahden korttelin päässä Piazza Navonalta, ja sen voi nähdä ilmaiseksi. Se oli Caravaggion ensimmäinen suuri julkinen tilaustyö, hänen ensimmäinen maalauksensa, jossa on näin monta hahmoa, ja teos, joka teki hänestä Rooman puhutuimman maalarin. Siihen kätkeytyy myös Sikstuksen kappelista lainattu käsi, valokeila, joka tulee väärästä suunnasta, ja osoittava sormi, joka saattaa osoittaa väärää miestä. Tässä kerrotaan, kuka on kuka ja miten voit muodostaa oman käsityksesi.
Pyhän Matteuksen kutsumus hahmo hahmolta

Kuvan numerot vastaavat tätä selitystä. Kun tutkijat ovat eri mieltä, taulukko kertoo sen.
| # | Kuka | Mistä hänet löytää | Huomioita |
|---|---|---|---|
| 1 | Kolikoita laskeva nuori mies | Äärivasemmalla, lysähtäneenä pöydän ylle | Matteus tutkijoiden vähemmistön mukaan |
| 2 | Silmälasipäinen vanha mies | Hänen takanaan, tiiraa rahoja | Tullihuoneen kirjuri |
| 3 | Parrakas mies | Keskellä, osoittaa omaa rintaansa tai vieressään istuvaa poikaa | Matteus useimpien tutkijoiden mukaan |
| 4 | Sulkahattuinen poika | Nojaa parrakkaan miehen olkaan | Katsoo suoraan Kristukseen |
| 5 | Miekkaa kantava nuorukainen | Jakkaralla, selkä puoliksi sinuun päin | Aseistettu, valpas, reagoi ensimmäisenä |
| 6 | Pyhä Pietari | Oikealla, okranvärisessä kaavussa, sauva kädessä | Lisätty mahdollisesti maalaamisen aikana |
| 7 | Kristus | Pietarin takana, kasvot puoliksi varjossa | Sädekehä niin himmeä, että sen ohittaa helposti |
| 8 | Kristuksen käsi | Ojentuu tumman seinän poikki | Lainaus Michelangelon Aatamista |
| 9 | Ikkuna | Ylhäällä keskellä, luukut auki | Sameat ruudut. Ei valonlähde |
| 10 | Kolikot | Pöydällä, nuoren miehen sormien alla | Koko kiistan aihe |
Keitä pöydän ääressä istuu: tullihuone vuonna 1600
Ensimmäinen yllätys ovat vaatteet. Kukaan pöydän ääressä ei ole pukeutunut Raamattua varten. Sulkahattuinen poika käyttää raidallista nuttua, jossa on puhvihihat. Jakkaralla istuvalla nuorukaisella on halkioiset valkoiset hihat ja miekka vyöllä. Parrakkaalla miehellä on samettibaretti ja turkisreunainen takki. Nämä ovat roomalaisia katuvaatteita noin vuodelta 1600, sellaisia, joita olisit nähnyt kirkon ovella sillä viikolla, kun maalaus paljastettiin.
Vain kahdella oikeanpuoleisella hahmolla on yksinkertaiset, ajattomat kaavut, ja vain he ovat paljain jaloin. Caravaggio jakoi kuvan kahtia, ja jakolinja kulkee puvustuksen kautta. Vasemmalla nykyhetki. Oikealla ikuisuus, joka astuu nykyhetkeen koputtamatta.
Matteuksen ammatilla on tässä merkitystä. Markus ja Luukas kutsuvat häntä Leeviksi. Hän on publikaani, roomalaisten miehittäjien veronkantaja, mikä teki hänestä ensimmäisen vuosisadan Galileassa suunnilleen yhtä suositun kuin koronkiskurin. Matteuksen evankeliumi kertoo tapahtuman yhdessä jakeessa, luvun yhdeksän jakeessa yhdeksän: Jeesus näki Matteus-nimisen miehen istumassa tullihuoneessa, sanoi ”Seuraa minua”, ja Matteus nousi ja seurasi häntä. Muuta teksti ei kerro. Kaiken muun, pöydän, kolikot, sulkahatun, Caravaggio keksi itse.

Kuka on Matteus? Perusteet parrakkaan miehen puolesta
Suurimman osan maalauksen historiasta kukaan ei ajatellut, että tässä olisi mitään kysyttävää. Matteus on keskellä istuva parrakas mies, hahmo 3. Kristus osoittaa häntä, ja hän osoittaa itseään kulmat koholla, kuin sanoakseen: ”Kuka, minäkö?” Se on huoneen teatraalisin ele, ja se sijoittuu aivan sommitelman keskelle, johon maalari tavallisesti asettaa päähenkilönsä.
Vahvin todiste on samassa kappelissa. Caravaggio maalasi samoille tilaajille kaksi muuta Matteusta esittävää teosta: Pyhän Matteuksen marttyyrikuoleman vastakkaiselle seinälle ja Pyhän Matteuksen innoituksen alttarin yläpuolelle. Kummassakin Matteus on parrakas, kaljuuntuva vanhempi mies. Perinteisen tulkinnan puolustajat huomauttavat, ettei kolmiosaista sarjaa tekevä maalari muuttaisi sankariaan teinipojasta harmaapartaiseksi kohtausten välillä. Yhdysvaltalainen taidehistorioitsija Irving Lavin perusteli tämän kannan laajasti vuonna 1993, ja useimmat asiantuntijat ovat yhä samaa mieltä. Tuore puolalainen tutkimus, joka käy koko kiistan uudelleen läpi, asettuu jälleen perinteisen tunnistuksen kannalle.
Myös ele tukee tätä. Kristuksen sormi ja parrakkaan miehen sormi käyvät eräänlaista keskustelua pimeyden halki. Toinen osoittaa. Toinen osoittaa takaisin itseensä. Näin luettuna maalaus kertoo tunnistamisen sekunnin murto-osasta, hetkestä, jolloin mies tajuaa kutsun olevan häntä varten.
Perusteet kolikoita laskevan nuorukaisen puolesta
Katso nyt uudelleen hahmoa 1. Pöydän vasemmassa päässä istuva nuori mies ei ole huomannut mitään. Hänen päänsä on painuksissa. Hänen kätensä ovat kolikoiden päällä. Hän on pöydän ainoa, joka ei reagoi kahteen muukalaiseen lainkaan.
Vuonna 1988 taidehistorioitsija Angela Hass julkaisi tulkinnan, joka käänsi kohtauksen päälaelleen. Hänen versiossaan parrakas mies ei osoita itseään. Hän osoittaa vieressään istuvaa nuorukaista, ja ele tarkoittaa: ”Häntäkö?” Parrakas mies on toinen publikaani, joka hämmästyy siitä, että Kristus haluaa juuri tuon pojan. Ja poika, yhä rahojen ylle kumartuneena, on Matteus vanhan elämänsä viimeisellä sekunnilla, ennen kuin hän nostaa katseensa. Muutkin tutkijat, heidän joukossaan saksalainen taidehistorioitsija Andreas Prater, ovat perustelleet samansuuntaisesti.
Tulkinta ei ole mieletön, ja sen voi testata kankaan edessä. Seuraa parrakkaan miehen etusormea. Se taipuu takaisin kohti hänen omaa rintaansa, mutta asettuu myös siististi samaan linjaan lysähtäneen nuoren miehen pään kanssa. Seuraa Kristuksen kättä. Se tähtää koko pöydän pituudelta, ja tuon linjan päässä istuu kolikoita laskeva poika. Ja valokeila osuu pojan käsivarsiin ja käsiin, ei pelkästään parrakkaan miehen kasvoihin.

Nuorukaistulkinnalla on lisäksi kuuluisa epävirallinen kannattaja. Vuonna 2013 jesuiitta ja päätoimittaja Antonio Spadaro haastatteli vastavalittua paavi Franciscusta, joka oli Rooman-matkoillaan majoittunut San Luigi dei Francesin lähellä ja käynyt usein katsomassa maalausta. ”Tuo Jeesuksen sormi, joka osoittaa Matteusta. Se olen minä. Tunnen olevani kuin hän. Kuin Matteus”, hän sanoi. Sitten hän lisäsi: ”Minuun koskettaa Matteuksen ele: hän pitää kiinni rahoistaan kuin sanoakseen: ’Ei, en minä! Ei, nämä rahat ovat minun.’” Franciscus ei sanonut, mitä hahmoa hän tarkoitti. Mutta maalauksen mies, jonka kädet pitävät yhä kiinni rahoista, on se pöydän päässä istuva.
Kuka siis on oikeassa?
Tähän päädymme. Parrakas mies on paremmin perusteltu vastaus, ja seuralaismaalauksia vastaan on vaikea väittää. Jos sinulta kysytään tietovisassa, vastaa hahmo 3.
Nuori mies on kuitenkin kiinnostavampi vastaus, ja siksi väittely ei sammu. Caravaggio ei antanut kenellekään pöydän ääressä sädekehää eikä nimilappua. Hän maalasi huoneen, jossa viisi miestä kuulee saman kutsun ja vain yhden heistä on tarkoitus nousta, ja hän jätti sinut neljän muun asemaan yrittämään selvittää, ketä kutsu koskee. Useat tutkijat epäilevät nykyään, ettei monitulkintaisuus ole sattumaa. Tarkoittipa Caravaggio sitä tai ei, sen vuoksi ihmiset seisovat yhä tämän kankaan edessä kaksikymmentä minuuttia.
Kristuksen käsi on Aatamin käsi

Katso Kristuksen oikeaa kättä, hahmoa 8. Se ei tökkää. Ranne on pehmeä, sormet rentoina, etusormi ojennettuna melkein laiskasti. Jos olet nähnyt Sikstuksen kappelin katon, olet nähnyt tämän käden ennenkin. Se on Aatamin käsi Michelangelon Aatamin luomisesta peilikuvaksi käännettynä, maalattu noin yhdeksänkymmentä vuotta aiemmin ja noin puolentoista kilometrin päässä.

Jokainen sivistynyt katsoja vuoden 1600 Roomassa olisi tunnistanut lainauksen. Sen taustalla oleva teologia on näppärä. Apostoli Paavali kutsuu Kristusta toiseksi Aatamiksi, uudeksi ihmiseksi, joka kumoaa ensimmäisen ihmisen lankeemuksen. Sikstuksen katossa Aatamin käsi odottaa saavansa elämän. San Luigissa sama käsi kuuluu Kristukselle, ja nyt se antaa elämän. Ihminen luodaan uudelleen veronkantajan pöydän ääressä, roistosta. Kirjoitimme erikseen toisesta oudosta asiasta, joka piilee Sikstuksen freskossa. Se kannattaa lukea ennen kuin näet molemmat teokset samalla matkalla.
Aivan sen alapuolella on toinen käsi. Pyhä Pietari, hahmo 6, harmaahiuksinen mies okranvärisessä kaavussa, tekee saman eleen pienempänä ja kömpelömpänä kopiona. Hän on opetuslapsi, joka toistaa mestarin elettä tahdin jäljessä. Useiden röntgentutkimuksista kertovien selostusten mukaan Pietari ei ollut mukana Caravaggion ensimmäisessä sommitelmassa, vaan hänet lisättiin työn ollessa jo käynnissä, ehkä täyttämään oikeaa laitaa, ehkä siksi, että kirkon isät halusivat kirkon ensimmäisen paavin mukaan kohtaukseen. Joka tapauksessa Kristus jää hänen taakseen lähes piiloon. Näet yhden olkapään, yhden profiilin, sädekehän, joka on niin himmeä, että se on melkein huhu, ja sen käden.
Valo, joka tulee tyhjästä
Kaikki puhuvat tämän maalauksen valosta. Harvempi huomaa, ettei siinä ole järkeä.
Maalauksessa on ikkuna, hahmo 9, aivan ylhäällä keskellä. Se on pimeä. Sen ruudut ovat öljyttyä paperia tai sameaa lasia, eikä niistä tule mitään läpi. Todellinen valo tulee jostain korkealta oikealta, Kristuksen pään yläpuolelta, kuva-alan ulkopuolelta. Se leikkaa takaseinään kovan lävistäjän, joka on lähes täsmälleen Kristuksen käsivarren suuntainen, ja osuu pöydän ääressä istuvien kasvoihin. Valokeila ja käsivarsi kulkevat yhdessä. Valo on kutsu.

Sitten on itse tilan temppu. Maalaus riippuu Contarellin kappelin vasemmalla seinällä. Kappelin todellinen ikkuna on alttarin yläpuolella, maalauksesta oikealla. Maalattu valo tulee siis kuvaan samasta suunnasta kuin päivänvalo tulee kappeliin. Caravaggio suunnitteli valokeilan sille seinälle, jolle maalaus ripustettaisiin. Seiso kappelissa kirkkaana aamuna, niin tunnet, miten maalaus kytkeytyy rakennukseen.
Tämä on tekniikka, jota oppikirjat kutsuvat tenebrismiksi: suurin osa kankaasta on vajonnut lähes mustaan, ja muutama asia on vedetty kovaan, teatraaliseen valokiilaan. Caravaggio ei keksinyt tummia taustoja. Se, mitä hän teki tässä ensimmäistä kertaa tässä mittakaavassa, oli tehdä pimeydestä osa tarinaa. Puolet huoneesta ei näe, mitä tapahtuu. Juuri siitä on kyse.
Kappeli, joka odotti viisitoista vuotta

Kappelin maksoi ranskalainen. Matthieu Cointrel, ranskalainen kardinaali, jota roomalaiset kutsuivat nimellä Matteo Contarelli, osti sen vuonna 1565 ja jätti testamentissaan rahaa nimikkopyhimyksensä elämää kuvaaviin kohtauksiin. Hän kuoli vuonna 1585. Sitten pitkään aikaan ei tapahtunut mitään. Holvin maalasi freskoin 1590-luvun alussa Giuseppe Cesari, Cavaliere d’Arpino, Rooman muodikkain maalari, jonka oli määrä tehdä myös seinät. Hän ei koskaan päässyt niihin asti. Hänellä oli liian kiire.
Ja tässä on ironia. Muutamaa vuotta aiemmin Cesarin verstaalla oli työskennellyt rahaton nuori maalari Lombardiasta, joka maalasi hedelmiä ja kukkia muiden maalausten taustoihin. Hänen nimensä oli Michelangelo Merisi, ja hän oli kotoisin Caravaggion pikkukaupungista. 1590-luvun lopulla hän asui kardinaali Francesco Maria del Monten palatsissa. Del Monte oli hienostunut keräilijä, joka asui muutaman askeleen päässä San Luigista. Heinäkuussa 1599, kun riemuvuosi 1600 oli tuomassa Roomaan pyhiinvaeltajien tulvan, Caravaggio sai sopimuksen kahdesta sivuseinästä. Hän oli kaksikymmentäseitsemänvuotias. Pyhän Matteuksen kutsumus, Caravaggion ensimmäinen julkinen kirkkotilaus, luovutettiin vuoden sisällä. Viimeisen maksunsa hän sai heinäkuussa 1600.
Kangas on noin 3,2 metriä korkea ja 3,4 metriä leveä, suurin siihenastisista töistä. Siihen asti hänet tunnettiin puolivartalokuvista, joissa oli kauniita poikia luuttujen ja hedelmien kanssa. Yhtäkkiä hänen piti hallita yli kolmen metrin levyinen näyttämö, ihmisjoukko ja pyhä tarina. Toinen seinä tuotti hänelle paljon enemmän vaivaa. Pyhän Matteuksen marttyyrikuoleman röntgenkuvat osoittavat, että hän hylkäsi ainakin yhden kokonaisen sommitelman ennen kuin onnistui.
Pyhän Matteuksen kutsumus teki hänestä kuuluisan yhdessä yössä. Hänen kilpailijansa ja ensimmäisen elämäkerturinsa Giovanni Baglionen mukaan vanha maalari Federico Zuccari tuli katsomaan teosta, sanoi näkevänsä siinä vain Giorgionen maneerin ja lähti pois. Baglione ei pitänyt Caravaggiosta, ja tarinaa on ehkä terävöitetty. Mutta yleisö tuli, ja tilaukset myös. Muutaman kuukauden kuluttua viimeisestä maksusta Caravaggio allekirjoitti sopimuksen kahdesta uudesta pyhimyksestä, Pietarista ja Paavalista, Santa Maria del Popolon Cerasin kappeliin.
Pyhän Matteuksen kutsumus ja sen kaksi seuralaista
Kutsumus on kolmasosa trilogiasta, ja se kannattaa nähdä kokonaisuutena. Jos suunnittelet kokonaista päivää näiden maalausten parissa, oppaamme kaikista Rooman Caravaggioista näyttää reitin tästä kappelista muihin.

Vastakkaisella seinällä Pyhän Matteuksen marttyyrikuolema näyttää tarinan lopun. Lähes alaston teloittaja painaa vanhan, kaljun, parrakkaan Matteuksen alttarin portaille, samalla kun seurakunta hajaantuu paniikissa ja enkeli kurottuu pilvestä ojentamaan hänelle marttyyrin palmunoksan. Katso väkijoukon takaosaan vasemmalle. Parrakas, kärsivän näköinen mies vilkaisee olkansa yli surmatyötä. Häntä pidetään yleisesti Caravaggiona itsenään, joka katsoo oman maalauksensa tapahtuvan.

Alttarin yläpuolella Pyhän Matteuksen innoitus näyttää pyhimyksen kirjoittamassa evankeliumiaan, kun enkeli luettelee hänelle asiat sormillaan kuin kotiopettaja. Tämä on toinen versio vuodelta 1602. Ensimmäisessä versiossa oli talonpoikaisen näköinen Matteus likaisin paljain jaloin ja enkeli, joka ohjasi hänen kättään kuin lapsen. Papisto hylkäsi sen arvottomana. Se päätyi yksityiselle keräilijälle, sitten Berliiniin, ja tuhoutui vuonna 1945. Nyt paikalla riippuu kohtelias korvaaja, jossa on yksi kapinallinen yksityiskohta: Matteuksen jakkara on keikahtamassa askelman reunan yli, sinua kohti.
Kun kolme teosta asettaa vierekkäin, ensimmäisen maalauksen kysymys selkiytyy hieman. Kummassakin seuralaismaalauksessa Matteus on vanha, parrakas mies. Vahvin peruste hahmon 3 puolesta riippuu hänen ympärillään olevilla seinillä.
Missä Pyhän Matteuksen kutsumuksen näkee
Maalaus on täsmälleen siellä, minne Caravaggio sen toimitti, San Luigi dei Francesin Contarellin kappelissa. San Luigi dei Francesi on Ranskan kansallinen kirkko Roomassa. Kirkko sijaitsee Piazza di San Luigi de’ Francesilla Piazza Navonan ja Pantheonin välissä, joten sinne on helppo poiketa Pantheonin ja lounaan välillä.
Juuri näin löysimme sen itsekin. Tammikuussa 2025, kun Chiaro oli vielä betavaiheessa, seisoimme Pantheonin edessä ja kysyimme, minne mennä seuraavaksi jonnekin lähelle. Se lähetti meidät muutaman minuutin kävelymatkan päähän, tähän kirkkoon ja tämän maalauksen luo. Menimme sisään tietämättä, mikä vasemman sivulaivan päässä odotti, pudotimme kolikon automaattiin ja otimme alla olevan kuvan, kun valot syttyivät.

Sisäänpääsy on ilmainen. Mene sisään, kävele vasenta sivulaivaa pitkin viimeiseen kappeliin ennen pääalttaria, niin löydät pienen ihmisjoukon ja kolikkoautomaatin. Kappeli pidetään hämäränä. Pudota kolikko automaattiin, niin valonheittimet syttyvät pariksi minuutiksi. Ota mukaan muutama eurokolikko, koska valot sammuvat aina pahimmalla hetkellä, ja joku joukosta on kiitollinen, kun laitat uuden.
Kirkko on yleensä auki päivittäin, ja keskipäivällä on pitkä tauko: suunnilleen puoli kymmenestä varttia vaille yhteen ja sitten taas noin puoli kolmesta alkuiltaan, sunnuntaisin lyhyemmin. Julkaistut aukioloajat vaihtelevat lähteestä toiseen ja muuttuvat messujen ja pyhien vuoksi, joten tarkista ne ennen käyntiä kirkon omilta sivuilta, saintlouis-rome.net. Kirkko on toiminnassa. Peitä olkapäät ja polvet, äläkä odota pääseväsi kappelin lähelle jumalanpalveluksen aikana.
Paras aika on heti aamulla, ennen kuin opastetut kävelykierrokset saapuvat Navonalta, tai viimeinen tunti ennen keskipäivän sulkemista. Asetu Kutsumusta katsoessasi kappelin aukon vasemmalle puolelle. Silloin katsot teosta samassa viistossa kulmassa kuin alttari-ikkunan päivänvalo tulee, ja juuri tähän kulmaan Caravaggio maalasi valokeilan.
Jos tämä hahmo hahmolta katsominen toimii sinulle, Rafaelin Ateenan koulu joen toisella puolella Vatikaanissa saa saman numeroidun avaimen, ja koko sarja löytyy koosteesta Kuuluisat maalaukset, jokainen hahmo tunnistettuna.
Mitä katsoa, kun valot syttyvät
Yhdellä kolikolla saat pari minuuttia, joten käytä ne järjestyksessä.
Etsi ensin pöydän päässä istuva nuori mies. Älä välitä kymmeneen sekuntiin kenestäkään muusta. Katso hänen käsiään kolikoiden päällä. Kysy itseltäsi, onko hän juuri nostamassa katseensa.
Sitten kaksi osoittavaa sormea. Kristuksen sormi, pehmeä, Aatamilta lainattu. Parrakkaan miehen sormi, taivutettu takaisin häneen itseensä tai poikaa kohti. Päätä, mihin sinun mielestäsi se osoittaa. Ei ole väärää vastausta, jota joku vakavasti otettava tutkija ei olisi jo antanut.
Lopuksi valokeila. Seuraa sitä oikeasta yläkulmasta Kristuksen käsivarren linjaa pitkin alas pöydän ääressä istuvien kasvoihin. Käänny sitten ympäri ja katso alttarin yläpuolella olevaa todellista ikkunaa. Sama suunta.
Kun valonheittimet napsahtavat pois päältä, kappeli palaa hämärään, ja juuri tässä Chiaro on hyödyllinen: kun kangas on taas puoliksi varjossa, se voi kuljettaa sinut korvasi kautta pöydän ympäri hahmo hahmolta, vanhan miehen silmälaseista pojan kolikoihin, sillä aikaa kun silmäsi vielä tottuvat pimeään.
Jää sitten vielä hetkeksi pimeään. Sitä Caravaggio joka tapauksessa tarkoitti. Viisi miestä istuu huoneessa, jota he pitävät tavallisena. Neljä heistä jatkaa rahan laskemista loppuelämänsä. Yksi heistä on juuri nousemassa, työntämässä jakkaransa taakse ja kävelemässä ovesta ulos kahden paljasjalkaisen muukalaisen perässä. Neljä vuosisataa myöhemmin emme vieläkään pääse yksimielisyyteen siitä, kuka. Ehkä juuri siinä on koko ajatus. Kutsussa ei koskaan lue nimeä.