
Madridin kuninkaallisen palatsin arkistossa säilytetään Francisco de Goyan 23. heinäkuuta 1800 allekirjoittamaa eriteltyä kululaskua. Hän laskutti kruunulta 980 realia kymmenestä pienestä kankaasta ja kiilakehyksestä, 420 realia puulaatikoista ja rahdista, 860 realia yhdestä jättiläiskankaasta, 1 140 realia neljästä vaunumatkasta sekä 2 114 realia madridilaiselle värikauppiaalle Manuel Ezquerra y Trápagalle väreistä ja maalaustarvikkeista. Edelliset seitsemän vuotta umpikuurona Cádizin lähes kohtalokkaan sairauden jälkeen elänyt viisikymmentäneljävuotias ensimmäinen hovimaalari oli juuri palannut Aranjuezin kuninkaallisesta kevätpalatsista.
Kuningatar María Luisa Parmalainen oli pannut toimeksiannon alulle 22. huhtikuuta 1800 kirjoittaessaan Aranjuezista suosikilleen ja entiselle pääministerilleen Manuel Godoylle, että kuningas Kaarle IV halusi Goyan maalaavan ”meidät kaikki yhdessä” heti, kun hän olisi saanut valmiiksi Godoyn vaimon muotokuvan. Sen sijaan, että Goya olisi seisottanut Espanjan Bourboneja yhdessä viikkokausia, hän maalasi heidän päänsä yksitellen punaisiksi pohjustetuille kankaille. Kesäkuun 9. päivään mennessä kuningatar ilmoitti Godoylle, että tutkielmat olivat valmiita ja ”kaikki erittäin näköisiä”. Goya kokosi kolmimetrisen kankaan Madridin työhuoneessaan seuraavan vuoden aikana, luovutti sen vuoden 1801 puolivälissä ja jätti loppulaskunsa saman vuoden joulukuussa. Kuningas ja kuningatar eivät kumpikaan kirjanneet muistiin ainuttakaan valitusta.
Myöhemmin 1800-luvulla ranskalaisen runoilijan Théophile Gautier’n nimiin rutiininomaisesti pantu sukkeluus – jota ei tosin löydy hänen julkaistusta Espanjan-matkakirjastaan – pilkkasi kuninkaan ja kuningattaren näyttävän ”kulman leipurilta ja hänen vaimoltaan heidän voitettuaan arpajaisissa”. Kävijät katsovat yhä velttoja leukoja, tädin ohimolla näkyvää tummaa lappua sekä nuorta naista, joka kääntää kasvonsa seinään päin, ja olettavat Goyan ujuttaneen julman satiirin hölmön hallitsijan ohi. Museo del Pradon kuraattorit, joita Goya-asiantuntija Manuela Mena Marqués johti vuosikymmenten ajan, torjuvat tämän myytin. Velázquezin viitoittamassa Espanjan hovin perinteessä Goya maalasi Bourbonien arkiset piirteet tarkasti elävästä mallista heitä imartelematta ja luotti siihen, että timantit ja ritarikuntien nauhat viestivät kuninkaallisen arvon.
Missä teos riippuu Pradon salissa 032
Pradossa Kaarle IV:n perhe riippuu Villanueva-rakennuksen ensimmäisen kerroksen salissa 032. Aivan sen vieressä on esillä viisi Goyan säilynyttä Aranjuezin öljyluonnosta vuodelta 1800: María Josefa, Antonio Pascual, Carlos María Isidro, Francisco de Paula ja Parman Luis. Kun näkee nämä punertavalle pohjalle maalatut lämpimät tutkielmat valmiin muotokuvan rinnalla, väittely karikatyyriratkaisusta ratkeaa kertaheitolla. Goya siirsi jokaisen pään asennon suurelle kankaalle vääntämättä ainuttakaan suuta irveen.
Prado on avoinna maanantaista lauantaihin kello 10.00–20.00 sekä sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 10.00–19.00. Peruslippu maksaa 15 euroa. Kokoelmasaleihin on vapaa pääsy kahden viimeisen aukiolotunnin ajan tavallisina päivinä eli maanantaista lauantaihin kello 18.00–20.00 sekä sunnuntaisin ja yleisinä vapaapäivinä kello 17.00–19.00, tosin jonot Puerta de Goyan lippuluukuille muodostuvat jo varhain. Pradon vierailuoppaamme ja Pradon kohokohtien oppaamme käyvät läpi sisäänpääsyn ajoituksen ja ympäröivät salit.
Jokainen hahmo Kaarle IV:n perheessä vasemmalta oikealle

Jokainen kuninkaallinen mies, jonka rinta on näkyvissä, kantaa Kaarle III:n ritarikunnan taivaansinivalkoista olkanauhaa. Heistä neljä – Ferdinand, Francisco de Paula, kuningas Kaarle IV ja Don Luis – sekä Antonio Pascualin kauluksesta pilkottava punainen nauha kantavat myös Kultaisen taljan ritarikunnan tunnusta. Jokainen kuninkaallinen nainen, jonka puku näkyy, kantaa kuningattaren pyynnöstä 21. huhtikuuta 1792 perustetun Kuningatar María Luisan jalosukuisten naisten ritarikunnan violettivalkoista nauhaa; muita samalla tavoin purettuja hovi- ja joukkokohtauksia löydät koosteesta Kuuluisat maalaukset, jokainen hahmo tunnistettuna.
| # | Hahmo | Suhde kuningas Kaarle IV:ään | Miten hänet tunnistaa |
|---|---|---|---|
| 1 | Francisco de Goya | Ensimmäinen hovimaalari | Puoliksi piilossa syvässä varjossa äärimmäisenä vasemmalla korkean kallistetun kankaan takana |
| 2 | Infantti Carlos María Isidro | Toiseksi vanhin elossa oleva poika, 12-vuotias | Punainen takki äärimmäisenä vasemmalla, kurkistaa isoveljensä vyötärön takaa |
| 3 | Ferdinand, Asturian ruhtinas | Vanhin elossa oleva poika ja kruununperillinen, tuleva Ferdinand VII, 15-vuotias | Astuu eteenpäin vasemmalla puuterinsinisessä samettitakissa |
| 4 | Infanta María Josefa | Kuninkaan naimaton vanhempi sisar, 55-vuotias | Sulkakoriste hiuksissa ja suuri musta pyöreä lappu oikealla ohimolla |
| 5 | Tunnistamaton tuleva morsian | Suunniteltu Asturian ruhtinatar | Valkoiseen ja kultaan pukeutunut nuori nainen, joka kääntää kasvonsa kokonaan poispäin katsojasta |
| 6 | Infanta María Isabel | Nuorin elossa oleva tytär, 10-vuotias | Seisoo valkoisissa äitinsä suojaavan oikean käsivarren alla |
| 7 | Kuningatar María Luisa Parmalainen | Kuninkaan puoliso ja serkku, 48-vuotias | Täsmälleen keskellä, kultamusta puku ja timanttinuoli kiinnitettynä tummiin kiharoihin |
| 8 | Infantti Francisco de Paula | Nuorin poika, 6-vuotias | Kirkkaanpunainen yksiosainen puku, pitää kiinni äitinsä vasemmasta kädestä |
| 9 | Kuningas Kaarle IV | Espanjan kuningas, 51-vuotias | Astunut eteenpäin keskikohdan oikealla puolella, tähdin koristeltu tummanruskea takki |
| 10 | Infantti Antonio Pascual | Kuninkaan nuorempi veli, 44-vuotias | Suuret silmät kurkistavat aivan kuninkaan vasemman olkapään yli |
| 11 | Infanta Carlota Joaquina | Vanhin tytär, tuleva Portugalin kuningatar, 25-vuotias | Kuvattu tiukasti sivuprofiilissa, hiuksissaan timanttinuoli ja jalokivinauha |
| 12 | Don Luis, Parman prinssi | Vävy ja kuningattaren veljenpoika, tuleva Etrurian kuningas, 26-vuotias | Oikean puolen pisin hahmo oranssinpunaisessa kirjaillussa takissa |
| 13 | Infantti Carlos Luis | Tyttärenpoika, kuuden kuukauden ikäinen vauva | Valkoiseen pitsiin kapaloituna äitinsä sylissä, yllään jo kuninkaallinen olkanauha |
| 14 | Infanta María Luisa Josefina | Tytär, Parman prinsessa, 17-vuotias | Äärimmäisenä oikealla, pitelee pientä poikaansa vienosti ja hellästi hymyillen |
Goya pimeässä ja puuttuva peili
Goya sijoitti itsensä ruskeaan varjoon ruhtinas Ferdinandin olkapään taakse katsomaan ulospäin korkean pystysuoran kankaan puisen kiilakehyksen takaa. Hänen kätensä jäävät piiloon kehyksen ja nuoren Don Carlosin taakse.

Jokainen hovimies ymmärsi viittauksen vuonna 1801. Vuonna 1656 Diego Velázquez oli maalannut itsensä korkeuksiin kohoavan kankaan taakse Las Meninas -maalauksen vasempaan reunaan; teos riippui Madridin kuninkaallisessa palatsissa, missä Goya oli kopioinut sen etsaukseksi vuoden 1778 tienoilla.
Silti Goya käänsi Velázquezin huoneen nurinpäin. Velázquez antoi Filip IV:n hoville syvän salin ovineen, ikkunoineen ja takaseinällä hohtavine peileineen. Goya poisti takaseinän peilin kokonaan. Hän puristi Kaarle IV:n perheen kapealle, auringon valaisemalle lattiakaistaleelle kahden tumman, vaikeaselkoisen taustamaalauksen eteen. Jotta kaikki kolmetoista Bourbonia voisivat katsoa kohti meitä samalla kun Goya katsoo heidän takaansa samaan suuntaan, heidän täytyy katsoa valtavaa peiliä, joka seisoo täsmälleen siinä, missä me seisomme.

Kilpailevat veljekset ja kasvoton morsian
Vasemmalla seisovien kahden nuoren veljeksen välissä kytevät Espanjan 1800-luvun sisällissodat. Asturian ruhtinas Ferdinand astuu eteenpäin puuterinsinisessä takissa oikea käsivarsi rennosti sivullaan. Kahdeksan vuotta näiden istuntojen jälkeen hän syöksi isänsä vallasta Aranjuezin kapinassa, käveli suoraan Napoleonin ansaan Bayonnessa, luovutti Espanjan Joseph Bonapartelle ja palasi vuonna 1814 kuningas Ferdinand VII:nä palauttamaan inkvisition ja ajamaan Goyan maanpakoon Bordeaux’hon. Hänen nuorempi veljensä Carlos María Isidro pitää punaisissaan kiinni Ferdinandin vyötäröstä; kun Ferdinand kuoli vuonna 1833, Carlos kieltäytyi tunnustamasta Ferdinandin tytärtä Isabella II:ta ja sytytti kolme veristä karlistisotaa.

Kuninkaan naimaton vanhempi sisar, infanta María Josefa, katsoo ulos Ferdinandin takaa yllään keltavalkoiset sulat ja oikealla ohimollaan pyöreä musta kiekko. Hovi-ihmiset käyttivät 1700-luvulla pieniä samettisia kauneuspilkkuja, joita kutsuttiin nimellä lunares, ja lääkärit kiinnittivät suurempia hartsilla tai oopiumilla siveltyjä mustia taftilaastareita ohimohaavoihin ja päänsärkyyn. Hän kuoli joulukuussa 1801, vain kuukausia muotokuvan valmistumisen jälkeen.
Hänen vieressään seisoo Goyan erikoisin ratkaisu. Pitkä nuori nainen timanteissa ja kuningattaren violettivalkoisessa ritarikuntanauhassa kääntää päänsä kokonaan kohti seinää paljastaen vain tummat kiharat, korvan ja leukalinjan. Ferdinandilla ei vielä vuonna 1800 ollut kihlattua morsianta, joten Goya maalasi varalle vartalon, jolle kasvot voitaisiin lisätä heti avioliittosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Ferdinand avioitui Napolin prinsessa Maria Antonian kanssa lokakuussa 1802. Kukaan ei koskaan kutsunut Goyaa takaisin maalaamaan hänelle kasvoja.
Kuningatar María Luisa keskellä
Kuningatar María Luisa hallitsee kankaan tarkkaa keskipistettä, suoraan kahden taustamaalauksen välisen sauman alla, minne hoviprotokolla tavallisesti sijoitti kuninkaan. Kirkkaammin kuin kukaan muu valaistuna hänellä on yllään korkeavyötäröinen ranskalainen empirepuku kultakankaasta ja mustasta pitsistä; se toi esiin käsivarret, joista hän oli yhä ylpeä neljäkymmentäkahdeksanvuotiaana kahdenkymmenenneljän raskauden ja neljäntoista elävänä syntyneen lapsen jälkeen. Hänen tummissa kiharoissaan kimaltelee timanttinuoli, Amorin nuolta esittävä ranskalainen muotikoriste. Vuosikymmentä myöhemmin Goya pilkkasi täsmälleen samaa korua kiinnittämällä identtisen timanttinuolen irvistävän eukon hiuksiin maalauksessa Aika ja vanhat naiset.

Ranskan lähettiläs Jean-François de Bourgoing ja muut Madridissa toimineet ulkomaiset diplomaatit kirjasivat muistiin, että María Luisa ja Godoy pyörittivät Espanjaa leppoisan Kaarle IV:n metsästäessä joka iltapäivä säässä kuin säässä. Siitä huolimatta hänen keskeinen paikkansa noudattaa Bourbon-dynastian logiikkaa. Hän on sukupuun elävä runko, joka yhdistää vasemman reunan perilliset nuorimpiin elossa oleviin lapsiinsa: oikean käsivartensa alla seisovaan María Isabeliin ja vasemmassa kädessään kulkevaan pieneen kirkkaanpunaiseen Francisco de Paulaan. Kertomukset Francisco de Paulan kyynelistä ranskalaisten sotilaiden taluttaessa hänet ulos Madridin palatsista 2. toukokuuta 1808 auttoivat sytyttämään Dos de Mayon kansannousun. Tämän päivän Pradossa Chiaro yhdistää tuon punapukuisen pojan suoraan alakerran saliin 064, jonne Goya maalasi toukokuun 2. ja 3. päivän verilöylyn, ja edelleen saliin 067, jossa Goyan maalaistalon neljäntoista seinämaalauksen joukossa on Saturnus syö poikansa.
Mitä oikealta puolelta kannattaa katsoa metrin päästä
Kuningas Kaarle IV astuu puoli askelta eteenpäin oikealla, ja hänen tyynet, punakat kasvonsa leijuvat hopeatähtien, Kultaisen taljan, Kaarle III:n ritarikunnan, Pyhän Januariuksen punaisen olkanauhan, Ranskan Pyhän Hengen ritarikunnan sekä Espanjan sotilasritarikuntien merkin yläpuolella. Kun kävelet metrin päähän kankaan pinnasta, kaikki nuo hovikorut hajoavat irtonaisiksi, voisiksi valkoisen, vaaleankeltaisen, okran ja sinooperin vedoiksi, jotka on vedetty täydellä siveltimellä suoraan myöhäisen Velázquezin tapaan.

Kuninkaan vasemman olkapään yli kurkistaa hänen nuorempi veljensä Antonio Pascual, joka vietti hiljaisia palatsipäiviä sitomalla kirjoja, kirjomalla ja sorvaamalla puuta ennen kuin asettui myöhemmin tukemaan jyrkkää itsevaltiutta. Hänen vieressään kuninkaan vanhin tytär Carlota Joaquina näkyy litteänä sivuprofiilina. Koska hän asui vuonna 1800 Lissabonissa Portugalin sijaishallitsijaprinssin puolisona eikä päässyt Aranjuezin istuntoihin, Goya kopioi hänen profiilinsa aiemmasta Madridissa maalatusta muotokuvasta.

Äärimmäisenä oikealla seisovat Parman Don Luis ja hänen nuori puolisonsa infanta María Luisa Josefina, joista Napoleon teki seuraavana vuonna Toscanassa sijainneen Etrurian kuninkaan ja kuningattaren. Äidin käsivarsilla lepää suurisilmäinen Carlos Luis -vauva valkoiseen kastepitsiin käärittynä ja jo valmiiksi pikkuruiseen sinivalkoiseen Kaarle III:n ritarikuntanauhaan puettuna. Goyan sivellin pehmenee silminnähden vauvan ja hänen äitinsä kohdalla ja antaa tämän ilmattoman hovihuoneen oikeaan reunaan sen ainoan varauksettoman hymyn.