Siirry sisältöön

Goyan Kaarle IV:n perhe: jokainen kuninkaallinen nimettynä ja Goya varjoissa

Julkaistu: • Lukuaika 11 min

Francisco Goyan Kaarle IV:n perhe: kolmetoista Espanjan Bourbon-suvun kuningasperheen jäsentä seisoo silkeissä, sameteissa, timanteissa ja kunniavöissä auringon valaisemalla lattialla, kun taas Goya seisoo puoliksi piilossa valtavan kankaan takana vasemman reunan tummassa taustassa.

Madridin kuninkaallisen palatsin arkistossa säilytetään Francisco de Goyan 23. heinäkuuta 1800 allekirjoittamaa eriteltyä kululaskua. Hän laskutti kruunulta 980 realia kymmenestä pienestä kankaasta ja kiilakehyksestä, 420 realia puulaatikoista ja rahdista, 860 realia yhdestä jättiläiskankaasta, 1 140 realia neljästä vaunumatkasta sekä 2 114 realia madridilaiselle värikauppiaalle Manuel Ezquerra y Trápagalle väreistä ja maalaustarvikkeista. Edelliset seitsemän vuotta umpikuurona Cádizin lähes kohtalokkaan sairauden jälkeen elänyt viisikymmentäneljävuotias ensimmäinen hovimaalari oli juuri palannut Aranjuezin kuninkaallisesta kevätpalatsista.

Kuningatar María Luisa Parmalainen oli pannut toimeksiannon alulle 22. huhtikuuta 1800 kirjoittaessaan Aranjuezista suosikilleen ja entiselle pääministerilleen Manuel Godoylle, että kuningas Kaarle IV halusi Goyan maalaavan ”meidät kaikki yhdessä” heti, kun hän olisi saanut valmiiksi Godoyn vaimon muotokuvan. Sen sijaan, että Goya olisi seisottanut Espanjan Bourboneja yhdessä viikkokausia, hän maalasi heidän päänsä yksitellen punaisiksi pohjustetuille kankaille. Kesäkuun 9. päivään mennessä kuningatar ilmoitti Godoylle, että tutkielmat olivat valmiita ja ”kaikki erittäin näköisiä”. Goya kokosi kolmimetrisen kankaan Madridin työhuoneessaan seuraavan vuoden aikana, luovutti sen vuoden 1801 puolivälissä ja jätti loppulaskunsa saman vuoden joulukuussa. Kuningas ja kuningatar eivät kumpikaan kirjanneet muistiin ainuttakaan valitusta.

Myöhemmin 1800-luvulla ranskalaisen runoilijan Théophile Gautier’n nimiin rutiininomaisesti pantu sukkeluus – jota ei tosin löydy hänen julkaistusta Espanjan-matkakirjastaan – pilkkasi kuninkaan ja kuningattaren näyttävän ”kulman leipurilta ja hänen vaimoltaan heidän voitettuaan arpajaisissa”. Kävijät katsovat yhä velttoja leukoja, tädin ohimolla näkyvää tummaa lappua sekä nuorta naista, joka kääntää kasvonsa seinään päin, ja olettavat Goyan ujuttaneen julman satiirin hölmön hallitsijan ohi. Museo del Pradon kuraattorit, joita Goya-asiantuntija Manuela Mena Marqués johti vuosikymmenten ajan, torjuvat tämän myytin. Velázquezin viitoittamassa Espanjan hovin perinteessä Goya maalasi Bourbonien arkiset piirteet tarkasti elävästä mallista heitä imartelematta ja luotti siihen, että timantit ja ritarikuntien nauhat viestivät kuninkaallisen arvon.

Missä teos riippuu Pradon salissa 032

Pradossa Kaarle IV:n perhe riippuu Villanueva-rakennuksen ensimmäisen kerroksen salissa 032. Aivan sen vieressä on esillä viisi Goyan säilynyttä Aranjuezin öljyluonnosta vuodelta 1800: María Josefa, Antonio Pascual, Carlos María Isidro, Francisco de Paula ja Parman Luis. Kun näkee nämä punertavalle pohjalle maalatut lämpimät tutkielmat valmiin muotokuvan rinnalla, väittely karikatyyriratkaisusta ratkeaa kertaheitolla. Goya siirsi jokaisen pään asennon suurelle kankaalle vääntämättä ainuttakaan suuta irveen.

Prado on avoinna maanantaista lauantaihin kello 10.00–20.00 sekä sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 10.00–19.00. Peruslippu maksaa 15 euroa. Kokoelmasaleihin on vapaa pääsy kahden viimeisen aukiolotunnin ajan tavallisina päivinä eli maanantaista lauantaihin kello 18.00–20.00 sekä sunnuntaisin ja yleisinä vapaapäivinä kello 17.00–19.00, tosin jonot Puerta de Goyan lippuluukuille muodostuvat jo varhain. Pradon vierailuoppaamme ja Pradon kohokohtien oppaamme käyvät läpi sisäänpääsyn ajoituksen ja ympäröivät salit.

Jokainen hahmo Kaarle IV:n perheessä vasemmalta oikealle

Goyan Kaarle IV:n perhe, jossa neljätoista numeroitua merkintää tunnistaa Goyan maalaustelineensä ääressä sekä kaikki kolmetoista Espanjan kuningasperheen jäsentä vasemmalta oikealle.

Jokainen kuninkaallinen mies, jonka rinta on näkyvissä, kantaa Kaarle III:n ritarikunnan taivaansinivalkoista olkanauhaa. Heistä neljä – Ferdinand, Francisco de Paula, kuningas Kaarle IV ja Don Luis – sekä Antonio Pascualin kauluksesta pilkottava punainen nauha kantavat myös Kultaisen taljan ritarikunnan tunnusta. Jokainen kuninkaallinen nainen, jonka puku näkyy, kantaa kuningattaren pyynnöstä 21. huhtikuuta 1792 perustetun Kuningatar María Luisan jalosukuisten naisten ritarikunnan violettivalkoista nauhaa; muita samalla tavoin purettuja hovi- ja joukkokohtauksia löydät koosteesta Kuuluisat maalaukset, jokainen hahmo tunnistettuna.

#HahmoSuhde kuningas Kaarle IV:äänMiten hänet tunnistaa
1Francisco de GoyaEnsimmäinen hovimaalariPuoliksi piilossa syvässä varjossa äärimmäisenä vasemmalla korkean kallistetun kankaan takana
2Infantti Carlos María IsidroToiseksi vanhin elossa oleva poika, 12-vuotiasPunainen takki äärimmäisenä vasemmalla, kurkistaa isoveljensä vyötärön takaa
3Ferdinand, Asturian ruhtinasVanhin elossa oleva poika ja kruununperillinen, tuleva Ferdinand VII, 15-vuotiasAstuu eteenpäin vasemmalla puuterinsinisessä samettitakissa
4Infanta María JosefaKuninkaan naimaton vanhempi sisar, 55-vuotiasSulkakoriste hiuksissa ja suuri musta pyöreä lappu oikealla ohimolla
5Tunnistamaton tuleva morsianSuunniteltu Asturian ruhtinatarValkoiseen ja kultaan pukeutunut nuori nainen, joka kääntää kasvonsa kokonaan poispäin katsojasta
6Infanta María IsabelNuorin elossa oleva tytär, 10-vuotiasSeisoo valkoisissa äitinsä suojaavan oikean käsivarren alla
7Kuningatar María Luisa ParmalainenKuninkaan puoliso ja serkku, 48-vuotiasTäsmälleen keskellä, kultamusta puku ja timanttinuoli kiinnitettynä tummiin kiharoihin
8Infantti Francisco de PaulaNuorin poika, 6-vuotiasKirkkaanpunainen yksiosainen puku, pitää kiinni äitinsä vasemmasta kädestä
9Kuningas Kaarle IVEspanjan kuningas, 51-vuotiasAstunut eteenpäin keskikohdan oikealla puolella, tähdin koristeltu tummanruskea takki
10Infantti Antonio PascualKuninkaan nuorempi veli, 44-vuotiasSuuret silmät kurkistavat aivan kuninkaan vasemman olkapään yli
11Infanta Carlota JoaquinaVanhin tytär, tuleva Portugalin kuningatar, 25-vuotiasKuvattu tiukasti sivuprofiilissa, hiuksissaan timanttinuoli ja jalokivinauha
12Don Luis, Parman prinssiVävy ja kuningattaren veljenpoika, tuleva Etrurian kuningas, 26-vuotiasOikean puolen pisin hahmo oranssinpunaisessa kirjaillussa takissa
13Infantti Carlos LuisTyttärenpoika, kuuden kuukauden ikäinen vauvaValkoiseen pitsiin kapaloituna äitinsä sylissä, yllään jo kuninkaallinen olkanauha
14Infanta María Luisa JosefinaTytär, Parman prinsessa, 17-vuotiasÄärimmäisenä oikealla, pitelee pientä poikaansa vienosti ja hellästi hymyillen

Goya pimeässä ja puuttuva peili

Goya sijoitti itsensä ruskeaan varjoon ruhtinas Ferdinandin olkapään taakse katsomaan ulospäin korkean pystysuoran kankaan puisen kiilakehyksen takaa. Hänen kätensä jäävät piiloon kehyksen ja nuoren Don Carlosin taakse.

Yksityiskohta vasemmanpuoleisesta ryhmästä: Goya syvässä varjossa korkean kiilakehyksen takana, nuori Carlos María Isidro punaisissa, viisitoistavuotias Ferdinand sinisessä samettitakissa, infanta María Josefa musta lappu ohimollaan sekä kasvonsa poispäin kääntävä nuori nainen.

Jokainen hovimies ymmärsi viittauksen vuonna 1801. Vuonna 1656 Diego Velázquez oli maalannut itsensä korkeuksiin kohoavan kankaan taakse Las Meninas -maalauksen vasempaan reunaan; teos riippui Madridin kuninkaallisessa palatsissa, missä Goya oli kopioinut sen etsaukseksi vuoden 1778 tienoilla.

Silti Goya käänsi Velázquezin huoneen nurinpäin. Velázquez antoi Filip IV:n hoville syvän salin ovineen, ikkunoineen ja takaseinällä hohtavine peileineen. Goya poisti takaseinän peilin kokonaan. Hän puristi Kaarle IV:n perheen kapealle, auringon valaisemalle lattiakaistaleelle kahden tumman, vaikeaselkoisen taustamaalauksen eteen. Jotta kaikki kolmetoista Bourbonia voisivat katsoa kohti meitä samalla kun Goya katsoo heidän takaansa samaan suuntaan, heidän täytyy katsoa valtavaa peiliä, joka seisoo täsmälleen siinä, missä me seisomme.

Diego Velázquezin Las Meninas: valkoisiin puettu nuori infanta Margarita hovinaisten ja koiran ympäröimänä sekä Velázquez seisomassa sivellin ja paletti kädessään valtavan kankaan vieressä vasemmalla, kun taas kuningas Filip IV ja kuningatar Mariana hohtavat takaseinän pienessä peilissä.

Kilpailevat veljekset ja kasvoton morsian

Vasemmalla seisovien kahden nuoren veljeksen välissä kytevät Espanjan 1800-luvun sisällissodat. Asturian ruhtinas Ferdinand astuu eteenpäin puuterinsinisessä takissa oikea käsivarsi rennosti sivullaan. Kahdeksan vuotta näiden istuntojen jälkeen hän syöksi isänsä vallasta Aranjuezin kapinassa, käveli suoraan Napoleonin ansaan Bayonnessa, luovutti Espanjan Joseph Bonapartelle ja palasi vuonna 1814 kuningas Ferdinand VII:nä palauttamaan inkvisition ja ajamaan Goyan maanpakoon Bordeaux’hon. Hänen nuorempi veljensä Carlos María Isidro pitää punaisissaan kiinni Ferdinandin vyötäröstä; kun Ferdinand kuoli vuonna 1833, Carlos kieltäytyi tunnustamasta Ferdinandin tytärtä Isabella II:ta ja sytytti kolme veristä karlistisotaa.

Lähikuva infanta María Josefasta, jolla on pyöreä musta laastari oikealla ohimollaan ja sulkia hiuksissaan, vieressään empirepukuinen nuori nainen, jonka pää on käännetty kokonaan poispäin kohti tummaa seinää.

Kuninkaan naimaton vanhempi sisar, infanta María Josefa, katsoo ulos Ferdinandin takaa yllään keltavalkoiset sulat ja oikealla ohimollaan pyöreä musta kiekko. Hovi-ihmiset käyttivät 1700-luvulla pieniä samettisia kauneuspilkkuja, joita kutsuttiin nimellä lunares, ja lääkärit kiinnittivät suurempia hartsilla tai oopiumilla siveltyjä mustia taftilaastareita ohimohaavoihin ja päänsärkyyn. Hän kuoli joulukuussa 1801, vain kuukausia muotokuvan valmistumisen jälkeen.

Hänen vieressään seisoo Goyan erikoisin ratkaisu. Pitkä nuori nainen timanteissa ja kuningattaren violettivalkoisessa ritarikuntanauhassa kääntää päänsä kokonaan kohti seinää paljastaen vain tummat kiharat, korvan ja leukalinjan. Ferdinandilla ei vielä vuonna 1800 ollut kihlattua morsianta, joten Goya maalasi varalle vartalon, jolle kasvot voitaisiin lisätä heti avioliittosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Ferdinand avioitui Napolin prinsessa Maria Antonian kanssa lokakuussa 1802. Kukaan ei koskaan kutsunut Goyaa takaisin maalaamaan hänelle kasvoja.

Kuningatar María Luisa keskellä

Kuningatar María Luisa hallitsee kankaan tarkkaa keskipistettä, suoraan kahden taustamaalauksen välisen sauman alla, minne hoviprotokolla tavallisesti sijoitti kuninkaan. Kirkkaammin kuin kukaan muu valaistuna hänellä on yllään korkeavyötäröinen ranskalainen empirepuku kultakankaasta ja mustasta pitsistä; se toi esiin käsivarret, joista hän oli yhä ylpeä neljäkymmentäkahdeksanvuotiaana kahdenkymmenenneljän raskauden ja neljäntoista elävänä syntyneen lapsen jälkeen. Hänen tummissa kiharoissaan kimaltelee timanttinuoli, Amorin nuolta esittävä ranskalainen muotikoriste. Vuosikymmentä myöhemmin Goya pilkkasi täsmälleen samaa korua kiinnittämällä identtisen timanttinuolen irvistävän eukon hiuksiin maalauksessa Aika ja vanhat naiset.

Yksityiskohta maalauksen keskiosasta: kuningatar María Luisa hohtavassa kultamustassa empirepuvussa oikea käsivarsi kymmenvuotiaan María Isabelin ympärillä vasemmalla ja vasen käsi kuusivuotiaan kirkkaanpunaisiin puetun Francisco de Paulan kädessä oikealla.

Ranskan lähettiläs Jean-François de Bourgoing ja muut Madridissa toimineet ulkomaiset diplomaatit kirjasivat muistiin, että María Luisa ja Godoy pyörittivät Espanjaa leppoisan Kaarle IV:n metsästäessä joka iltapäivä säässä kuin säässä. Siitä huolimatta hänen keskeinen paikkansa noudattaa Bourbon-dynastian logiikkaa. Hän on sukupuun elävä runko, joka yhdistää vasemman reunan perilliset nuorimpiin elossa oleviin lapsiinsa: oikean käsivartensa alla seisovaan María Isabeliin ja vasemmassa kädessään kulkevaan pieneen kirkkaanpunaiseen Francisco de Paulaan. Kertomukset Francisco de Paulan kyynelistä ranskalaisten sotilaiden taluttaessa hänet ulos Madridin palatsista 2. toukokuuta 1808 auttoivat sytyttämään Dos de Mayon kansannousun. Tämän päivän Pradossa Chiaro yhdistää tuon punapukuisen pojan suoraan alakerran saliin 064, jonne Goya maalasi toukokuun 2. ja 3. päivän verilöylyn, ja edelleen saliin 067, jossa Goyan maalaistalon neljäntoista seinämaalauksen joukossa on Saturnus syö poikansa.

Mitä oikealta puolelta kannattaa katsoa metrin päästä

Kuningas Kaarle IV astuu puoli askelta eteenpäin oikealla, ja hänen tyynet, punakat kasvonsa leijuvat hopeatähtien, Kultaisen taljan, Kaarle III:n ritarikunnan, Pyhän Januariuksen punaisen olkanauhan, Ranskan Pyhän Hengen ritarikunnan sekä Espanjan sotilasritarikuntien merkin yläpuolella. Kun kävelet metrin päähän kankaan pinnasta, kaikki nuo hovikorut hajoavat irtonaisiksi, voisiksi valkoisen, vaaleankeltaisen, okran ja sinooperin vedoiksi, jotka on vedetty täydellä siveltimellä suoraan myöhäisen Velázquezin tapaan.

Yksityiskohta kuningas Kaarle IV:stä hopeatähtien, sinivalkoisten ja punaisten kunniavöiden sekä Kultaisen taljan peittämässä tummanruskeassa takissa; hänen olkapäänsä takana näkyvät suurisilmäinen veli infantti Antonio Pascual ja tytär Carlota Joaquina profiilissa.

Kuninkaan vasemman olkapään yli kurkistaa hänen nuorempi veljensä Antonio Pascual, joka vietti hiljaisia palatsipäiviä sitomalla kirjoja, kirjomalla ja sorvaamalla puuta ennen kuin asettui myöhemmin tukemaan jyrkkää itsevaltiutta. Hänen vieressään kuninkaan vanhin tytär Carlota Joaquina näkyy litteänä sivuprofiilina. Koska hän asui vuonna 1800 Lissabonissa Portugalin sijaishallitsijaprinssin puolisona eikä päässyt Aranjuezin istuntoihin, Goya kopioi hänen profiilinsa aiemmasta Madridissa maalatusta muotokuvasta.

Yksityiskohta oikeasta reunasta: Parman Don Luis oranssinpunaisessa kirjaillussa takissa seitsemäntoistavuotiaan vaimonsa infanta María Luisa Josefinan vieressä, joka pitelee sylissään valkoiseen pitsiin puettua puolivuotiasta Carlos Luis -vauvaa.

Äärimmäisenä oikealla seisovat Parman Don Luis ja hänen nuori puolisonsa infanta María Luisa Josefina, joista Napoleon teki seuraavana vuonna Toscanassa sijainneen Etrurian kuninkaan ja kuningattaren. Äidin käsivarsilla lepää suurisilmäinen Carlos Luis -vauva valkoiseen kastepitsiin käärittynä ja jo valmiiksi pikkuruiseen sinivalkoiseen Kaarle III:n ritarikuntanauhaan puettuna. Goyan sivellin pehmenee silminnähden vauvan ja hänen äitinsä kohdalla ja antaa tämän ilmattoman hovihuoneen oikeaan reunaan sen ainoan varauksettoman hymyn.